Vuonna 2007 Gazpromin silloinen hallintoneuvoston puheenjohtaja Dmitri Medvedev kertoi unelmoivansa yhtiön noususta maailman arvokkaimmaksi yritykseksi. Sille oli perusteita, koska yhtiö oli listalla jo kolmantena. Yhtiön osuus Euroopan kaasumarkkinoista oli 40 prosenttia.
Kaasua virtasi Eurooppaan useita reittejä 150 miljardin kuutiometrin vuosivauhtia. Molemminpuolinen riippuvuus näytti peruuttamattomalta.
Nyt, 15 vuotta myöhemmin, Gazprom roikkuu arvokkaimpien yritysten listalla sijalla 422. Jopa Venäjän listalla Gazprom on vasta kuudes, kun hiljattain sen tytäryhtiö Gazprom Neft ajoi emoyhtiönsä ohi.
Viime vuonna Gazpromin kaasun vienti Eurooppaan romahti 63 miljardiin kuutioon, kuluvan vuoden saldoksi jäänee 22 miljardia kuutiota, joka on samaa luokkaa Algerian ja Azarbaidžanin kanssa.
Sijoittajat pitivät Gazpromista sen runsaiden osinkojen takia. Vielä viime vuonna Gazprom teki ihan hyvän tuloksen, kiitos kaasun 20-kertaiseksi nousseen hinnan Euroopassa. Sijoittajat jäivät kuitenkin ensimmäistä kertaa nuolemaan näppejään, kun Venäjän valtioduuma määräsi yhtiölle niin suuren veron, että osingonjako peruuntui.
Kuluvana vuonna kukaan ei enää odota Gazpromin osinkoja, koska yhtiön ydintoiminta on muuttunut kannattamattomaksi. Oxfordin yliopiston energiatutkimuksen instituutti arvioi yhtiöllä olevan pari kolme vuotta aikaa aloittaa uusi vientistrategia. Muussa tapauksessa valtio joutuu nostamaan kaasun kuluttajahintaa kompensoidakseen yhtiön tappioita, mikä näyttää tällä hetkellä todennäköisimmältä skenaariolta. Yhtiö leikkasi jo alkuvuonna kaasun tuotantoa ennätykselliset 25 prosenttia.
Gazpromin Euroopan markkinoiden menetys on todennäköisesti pysyvä Norjan jo vallattua osan sen markkinoista, kaasun kulutuksen laskiessa ja nesteytetyn LNG-kaasun ja uusiutuvien energianlähteiden osuuden kasvaessa. Kiinan vienti ei auta Gazpromia, koska se ei ole lisäämässä tuontia Venäjältä ainakaan ennen vuotta 2030 ja neuvottelee koko ajan edullisempia hintoja.
Yhtiö olisi voinut selviytyä Venäjän ulkopoliittisesta mullistuksesta, jos se olisi ollut tehokas ja nykyaikainen firma, mutta järjestelmällinen ja massiivinen korruptio esti sen. Korruptio ei ainoastaan syönyt merkittävää osaa yhtiön tuloksesta, vaan johti myös strategisesti vääriin päätöksiin. Yhtiö käytti valtavia summia megaprojekteihin, kuten kannattamattomaan Power of Siberia -kaasuputkeen, josta hyötyivät vain putkien ja linjojen rakentajat – presidentti Vladimir Putinin ystävät ja kätyrit.
Sama valtion varojen siirto heidän taskuihinsa puoliksi valtio-omisteisen Gazpromin kautta jatkuu, vaikka yhtiö ei enää tuottaisi voittoa.
