Helsingin pormestarina toiminut Jan Vapaavuori valottaa tänään julkaistussa kirjassaan Ensimmäinen pormestari taustoja liittyen pääkaupunkiseudun ja hallituksen välisiin näkemyseroihin koronakriisin hoidossa.
Vapaavuori kuvaa kirjassaan ensimmäisen koronatapauksen varmistumista Helsingissä 28.2.2020. Kyseessä oli Viikin normaalikoulun kuudesluokkalainen oppilas.
”Yhteistyö valtakunnan hallituksen kanssa alkoi harmittavan takkuisesti”, kirjoittaa Vapaavuori kirjassaan. Saatuaan tiedon tartunnasta hän kertoo olleensa välittömästi yhteydessä perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuruun (sd.).
Vapaavuori kertoo puhuneensa Kiurun kanssa viikonlopun aikana useammankin puhelun eivätkä ne olleet lyhimmästä päästä. Vapaavuori ehdotti asiasta tiedottamista yhdessä, mutta yhteisymmärrystä ei loppumetreillä löytynyt.
”Hän (Kiuru) halusi vetää mahdollisimman tiukkaa linjaa. Hän ei tyytynyt siihen, että muutama luokka pantaisiin karanteenin, vaan koko koulu olisi hänen mielestään pitänyt sulkea. Muistan hänen yrittäneen vakuuttaa minut siitä, että emme selviäisi poliittisesti, ellei näin tehtäisi”, Vapaavuori kirjoittaa.
Vapaavuori kertoo puhuneensa asiasta myös kansliapäällikkö Kirsi Varhilan kanssa, joka oli eri mieltä kuin ministerinsä:
”Hänen mielestään koko koulun sulkemiselle ei ollut edellytyksiä. Viikonlopun aikana THL:n, HUSin ja Helsingin asiantuntijat päätyivät yhdessä samaan.”
”Noin tunti ennen tiedotustilaisuutta Kiuru viestitti minulle, että hallituksen puolesta tiedotustilaisuuteen osallistuukin opetusministeri Li Andersson. Lopulta tilaisuudessa ei nähty yhtään ministeriä”, kuvaa Vapaavuori kirjassaan.
Sote-ministeriön rooli ylikorostui
Vastuuministerille kyse näytti olevan ”korostetusti poliittisista vaikutelmista”, Vapaavuori näpäyttää kirjassaan.
”Helsingissä nojasimme tämän jälkeenkin erittäin lojaalisti asiantuntijanäkemyksiin. Vastuuministeri irtosi niistä jo kriisin ensimmäisenä päivänä.”
Vapaavuori korosti jo maaliskuussa 2020, että koulujen ja päiväkotien sulkeminen olisi hyvin merkittävä liike, jota ei pitäisi tehdä ilman raskaita perusteita.
Entinen pormestari arvostelee kirjassaan hallituksen ”terveys edellä” -mantraa koronakriisin hoidossa. Hän pitää myös hämmentävänä, miten ison roolin hallitus antoi sosiaali- ja terveysministeriölle kriisin hoidossa.
”Tapa, jolla koronakriisin terveyskysymystä – eli viruksen leviämistä – vastaan on taisteltu, on aiheuttanut isoja sosiaalisia ja taloudellisia seurausvaikutuksia. Osa näistä kiertyy ajan myötä myös terveysongelmiksi. Niistä puolestaan syntyy uusia sosiaalisia ja taloushaasteita, jotka aiheuttavat uusia terveyspulmia”, Vapaavuori kirjoittaa.
Vapaavuori toteaa kirjassaan, että tasapainoilu eri intressien välillä oli koronakriisissä kaikkea muuta kuin helppoa. Julkinen mielipideilmasto asetti kriisin hoidolle omat haasteensa ja rajoitustoimet, joita toki tarvittiin, aiheuttivat poikkeuksetta arvostelua eri suunnilta.
Lapsiin ja nuoriin kohdistuneita rajoitustoimia hän pitää kuitenkin kohtuuttomina:
”Kun katsomme kokonaisuutta ja erityisesti nuorisomme kokonaishyvinvointia, haluan nähdä sen aikuisen, joka voisi käsi sydämellä väittää, että lasten ja nuorten etäopetukseen ja harrastustoimintaan liittyvät rajoitukset olisivat olleet oikeasuhtaisia, välttämättömiä ja tarkoituksenmukaisia – muuta kuin ehkä lyhyen hetken kaikkein kriittisimmissä kriisin vaiheissa ja osana muita laaja-alaisia rajoitustoimia.”