Tärkein asia, mitä Suomi voi Naton puolustukseen tuoda, on omasta alueesta huolen pitäminen. Näin arvioi kenraaliluutnantti ja puolustusministeriön ex-kansliapäällikkö Arto Räty. Kyseessä on pitkä raja Venäjän suuntaan.
Tätä on syytä korostaa, koska Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys herättää tämän tästä kansalaisten keskuudessa huolta, että suomalaisia jouduttaisiin lähettämään sotimaan jonnekin kauas.
– Ja kun sanotaan, että Suomi joutuisi puolustamaan (Naton jäsenenä) Baltiaa, siinäkin tapauksessa väittäisin, että Suomen kyky pitää omasta alueestaan huolen on erittäin suuri tekijä Baltian puolustuksessa, Räty korostaa Verkkouutisten haastattelussa.
Hallituksen keskiviikkona julkistamassa ajankohtaisselonteossa todetaan myös, että Suomi päättäisi (Naton jäsenenä) aina kansallisesti joukkojen lähettämisestä Naton operaatioihin. Räty toteaa, että Suomi on tähänkin mennessä jo ollut mukana Nato-johtoisissa ”kovissa tehtävissä” niin Afganistanissa, Kosovossa kuin laajemminkin Balkanilla – vapaaehtoisten joukkojen voimin.
– En usko, että meille tulisi (Naton jäsenenä) kovin helposti eteen tilannetta, jossa joutuisimme käyttämään reserviläisarmeijaa operaatioon, vaan siihen riittäisivät hyvin maa-, meri- ja ilmavoimien ammattilaisjoukot.
Arto Räty työskenteli puolustusministeriön kansliapäällikkönä 2011-2015, minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle. Räty olisi ollut valmis jatkamaan, mutta silloinen puolustusministeri Jussi Niinistö päätti toisin. Nimityksestä nousi kohu, koska Rätyä pidettiin kaikin puolin pätevänä virkaan. Taustakeskusteluissa puhuttiin myös liiallisesta Nato-myönteisyydestä.
Vuonna 2016 Räty aloitti Fortumilla johtotehtävissä ja tämän vuoden maaliskuussa hän siirtyi Milttoniin johtavaksi neuvonantajaksi.
Ennen ”Nato-kiihkoilijat” vaiennettiin
Suomen Nato-keskustelun yhteydessä on puhuttu viime aikoina paljon Venäjän niin sanotusta informaatiovaikuttamisesta. Räty toteaa sen olleen käynnissä jo vuosia, mutta samalla hän kehottaa kääntämään katsetta myös peiliin:
– Eihän Venäjän välttämättä aina edes tarvitse tehdä informaatio-operaatioita, koska me valitettavasti osaamme tämän kyllä itsekin Suomessa. Meillä on omasta takaa luotu vuosien saatossa Natoon liittyen uhkakuvia. Olemme olleet myös hyvin hanakoita keskustelemaan jäsenyyden haittapuolista, mutta vähemmän sen hyödyistä. Ymmärrän toki, että uhkista ja riskeistä pitää keskustella – se on selvä asia.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan johti äkkimuutokseen suomalaisten Nato-kannatuksessa, mikä lienee yllätti ison osan poliitikoistakin. Nato-jäsenyyden kannatus on noussut sittemmin eduskunnassakin niin, että jäsenyyttä selkeästi vastustavia on enää vain kourallinen. Keskustelujen sävy on muuttunut samalla niin, että osa Nato-kriitikoista kokee, ettei enää saa ääntään kuuluviin.
Onko meillä menty jo ”Nato-kiihkossa” toiseen ääripäähän? Arto Rädyn mielestä ei.
– Nyt meillä Nato-jäsenyydestä puhutaan ensimmäistä kertaa oikeilla termeillä. Tähän mennessähän meillä on ollut vuosikymmeniä niin, että jos olet Nato-jäsenyyden kannattaja, olet kiihkoilija ja sinut on vaiennettu. Jos taas olet ollut Naton vastustaja, olet saanut ihan rauhassa puhua ja perustella. Se on ollut hyväksyttävää – myös poliittisesti. Nyt käydään minusta hyvää keskustelua.
Arto Rädyn oma käsitys Natosta muuttui, kun hän toimi Naton päämajassa Brysselissä yhteysupseerina 1994–1997 ja näki läheltä, minkälainen järjestö todellisuudessa on.
– Sinne mennessäni kuvittelin, kuten varmaan moni muukin, että Nato on kasa tankkeja ja ydinaseita. Siellä näin, miten Nato on demokraattisten valtioiden yhteenliittymä, jonka päätökset perustuvat konsensukseen ja tärkeimmät päätökset tehdään poliittisella tasolla. Siitä lähtien olen ollut Nato-jäsenyyden kannattaja, mutta tätä kantaahan ei voinut sanoa ääneen Suomessa. Virkamiehen oli vaikea puhua asiasta 90-luvulla ja vielä 2000-luvun alussakin pitkälle.
Kun katsotaan ajassa taaksepäin, se mistä Arto Räty haluaa antaa kiitosta, ovat vuosien saatossa toteutetut määrätietoiset ratkaisut Suomen Nato-yhteensopivuuden rakentamiseksi.
– Näitä ratkaisuja ovat olleet Suomessa hyväksymässä myös sellaiset poliitikot, jotka ovat vastustaneet Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä.
Mitä nopeammin Nato-päätös, sen parempi
Haastattelun alussa puhuttiin jo Suomen lisäarvosta Naton puolustussuunnittelussa. Kun Suomi nyt pohtii jäsenhakemuksen jättämistä, tärkein asia on kuitenkin tämä:
– Suomen Nato-päätös pitäisi tehdä itsekkäästi, Suomen tarpeista lähtien. Miettimättä esimerkiksi sitä, mitä Ruotsi tekee. Keskusteluyhteys Ruotsiin on oltava hyvä – totta kai, mutta emme voi jäädä roikkumaan mihinkään toiseen maahan kiinni. Luonnollisesti olisi hyvä, jos Ruotsi liittyisi samaan aikaan, mutta meidän pitää ajatella nyt Suomen turvallisuutta – se on ykkösasia. Mitä nopeammin päätös tehdään, sitä vähemmän saamme seurannaisvaikutuksia tähän prosessiin. On selvää, että vaikutusyrityksiä on olemassa ja niitä tulee olemaan lisää.
Seurannaisvaikutuksilla Räty tarkoittaa Venäjän odotettavissa olevia reaktioita, jotka voivat olla erilaisia vaikuttamisyrityksiä, häirintää ja pyrkimyksiä lisätä jännitteitä rajalla.
– Natolla on huippukokous kesäkuun lopulla. Naton prosessin kannalta loogista olisi, että jäsenhakemus olisi sisällä ennen sitä eli touko- tai kesäkuussa. Minulla on kuitenkin sellainen mielikuva, että Suomen ja myös Ruotsin Nato-jäsenyyshakemus olisi Natossa niin tärkeä asia, että aikataulut ovat joustavia siinä mielessä.
– Olen myös aika varma, että jos Suomi liittyy, niin Ruotsi seuraa perässä, koska he siellä kyllä ymmärtävät puolustuksensa aukon. Vaikka Ruotsilla on kalustoa, heidän kykynsä maanpuolustukseen on tällä hetkellä hyvin rajallinen, koska he ajoivat kykynsä alas vuosikymmeniä sitten. Ja kun nyt ryhdytään rakentamaan maavoimia uusiksi, kestää vuosikymmeniä ennen kuin ne ovat operatiivisessa kunnossa. Ei niitä rakenneta päivässä.
Jos Ruotsi ei liittyisi Natoon, ongelma ei olisi siis niinkään Suomen vaan Ruotsin. Naton kannalta taas molempien maiden liittyminen helpottaisi järjestön puolustussuunnittelua Pohjolassa.
Norjan-mallia ei sellaisenaan
Arto Räty on aiemmin korostanut – monien muiden tapaan – ettei Suomen pitäisi pyrkiä Naton jäseneksi kriisin keskellä, vaan hyvän sään aikana. Vaikka turvallisuusympäristö on nyt kaukana auringonpaisteesta, Suomi ei ole kuitenkaan kriisin keskellä.
– Suomi ei ole sodassa eikä Nato ole sodassa, vaan sotaa käydään tällä hetkellä Venäjän ja Ukrainan välillä. Mutta kriisin vaikutus yltää meihin ja Venäjän käytös on ollut niin brutaalia, epäloogista ja perusteetonta, että mitä tahansa voi tapahtua. Siinä mielessä Nato-jäsenyyden tuominen pöytään tässä tilanteessa on erittäin perusteltua.
Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden yhteydessä on keskusteltu niin sanotusta Norjan-mallista, jolloin Suomeen ei sijoitettaisi Naton pysyviä joukkoja, tukikohtia tai ydinaseita rauhan aikana.
– Suomessa varmaan mietittäisiin aika pitkälle Norjan tyyppistä ratkaisua, mutta en missään nimessä halua sanoa, että Suomen pitäisi ottaa käyttöön Norjan-malli. Suomen täytyy miettiä oma ratkaisunsa ja hyvin tarkkaan myös sanamuodot, miten se kirjataan.
– On hyvin loogista, että Suomeen ei tulisi ydinaseita. Toinen asia on sitten se, että kyllähän lähtökohta (Suomen Nato-jäsenyydessä) olisi, että Suomi puolustaa aluettaan itse ja saa tähän tarvittaessa apua. En näkisi, että meille tänne Suomeen olisi tarvetta tuoda samalla tavalla Nato-joukkoja kuin Baltian maissa tai Itä-Euroopan maissa, joissa vahvuudet omassa maanpuolustuksessa ovat niin pieniä, että siellä tarvitaan voimannäyttöä ja liittokunnan koheesionnäyttöä aivan eri tavalla.
Arto Räty sanoo luottavansa siihen, että mahdollisissa jäsenyysneuvotteluissa tähän liittyvät yksityiskohdat ovat ratkaistavissa Suomen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Ahvenanmaan puolustusta pohdittava
Entä sitten Ahvenanmaan asema, jos Suomi päättää hakea Nato-jäsenyyttä? Arto Räty toteaa, että nykyisessä turvallisuusympäristössä Ahvenanmaa samoin kuin Ruotsin Gotlanti ovat nousseet jälleen keskeisempään asemaan Itämeren hallinnan kannalta.
– Varmasti meidän täytyy pohtia, miten Ahvenanmaan puolustus Nato-jäsenyyden yhteydessä hoidetaan, se on selvä asia. Myös jäsenyysprosessissa Ahvenanmaan kansainvälioikeudellinen asema on otettava huomioon. Mutta onko sitten kykyä ja mahdollisuutta samaan (Nato)prosessiin lähteä liittämään Ahvenanmaan kansainväliseen asemaan liittyen uutta ratkaisua, se voi olla pidemmän tien päässä.
Ahvenanmaan demilitarisoitu asema perustuu vuoden 1921 kansainväliseen sopimukseen sekä myöhemmin myös silloisen Neuvostoliiton kanssa vuonna 1940 tehtyyn sopimukseen.
Viimeksi mainitun sopimuksen nojalla maakunnassa toimii edelleen Venäjän konsulaatti, jonka tehtäviin kuuluu myös valvoa, että Ahvenanmaan saarten demilitaritointia ja linnoittamattomuutta koskevia sitoumuksia noudatetaan. Verkkouutiset kirjoitti asiasta laajalti tässä jutussa.
– Mehän olemme purkaneet muitakin Neuvostoliiton aikaisia sopimuksia. Siinä mielessä en näe tälle nykyaikana sellaista perustelua. Kuten Ahvenanmaankin asemaa, tätäkin varmaan voidaan tarkastella pitemmällä aikavälillä.
Räty luonnehtii ”mielenkiintoiseksi” asetelmaa, jossa Venäjä valvoo Ahvenanmaan demilitarisoinnin toteutumista. Hän toteaa myös, että nykyaikana tämänkaltainen valvontatehtävä ei edellytä nykyisentasoista läsnäoloa paikan päällä, vaan sitä voitaisiin ehkä toteuttaa muilla moderneilla keinoilla.
Suomeen tarvittaisiin ”kybertsaari”
Haastattelun lopussa Arto Räty haluaa nostaa esiin vielä yhden keskeisimmän huolensa, joka liittyy Suomen kyberturvallisuuteen. Aihe on ajankohtainen liittyen Suomen Nato-suunnitelmiin.
Suojelupoliisi varoitti muutama viikko sitten myös erikseen Venäjän Suomeen todennäköisesti kohdistamista kyberhyökkäyksistä lähikuukausina.
– Suomessa väitetään, että meillä on hyvä kyberturvallisuus. Minä väitän, että meiltä puuttuu tällä hetkellä lähes kokonaan keskitetty johto ja tiedon jakaminen laajalti erilaisten kyberturvallisuustoimijoiden ja yritysten välillä. Meillä on kyberturvallisuuskeskus, joka tekee erinomaista työtä, mutta on painettu organisatorisesti alaorrelle. Sen toimenkuvan pitäisi olla nykyistä huomattavasti vahvempi.
Arto Rädyn mielestä kyberturvallisuudesta huolehtiminen vaatisi myös selvästi nykyistä suurempia investointeja. Hallituksen kehysriihessä lisärahoitusta kyberturvallisuuden parantamiseen myönnettiin 40-56 miljoonan euron välillä tulevina vuosina. Samaan aikaan puolustusmäärärahoja korotetaan yli parilla miljardilla eurolla.
– Tarvitsisimme Suomeen tällaisen ”kybertsaarin”, jolla olisi suora yhteys poliittiseen päätöksentekoon ja kyky saada aikaan keskitettyä johtamista kyberturvallisuudessa. En sano, pitäisikö tämän olla minkä ministeriön alaisuudessa, koska siitä lähtisi heti poliittinen vääntö, mutta sen pitäisi olla nykyistä ylempänä ja myös huomattavasti paremmin resursoitu.
Arto Räty nostaa esiin, että etenkin pienemmillä ja keskisuurilla yrityksillä ei ole välttämättä riittävästi resursseja kyberturvallisuuteen liittyvien toimien pyörittämiseen, vaan ne tarvitsisivat tukea valtiolta.
Yrityksiin kohdistuvat kyberhyökkäykset ja -häiriöt voivat kohdistua kuitenkin koko yhteiskunnan kannalta kriittisiin toimintoihin liittyen esimerkiksi tavalla tai toisella energian saantiin.