European Council on Foreign Relationsin julkaisema tutkimus Home alone: Europeans are ready to defense themself paljastaa, että vain joka kymmenes (11 %) vastaajasta 15 maassa pitää Yhdysvaltoja nyt ”liittolaisena”. Enemmistö kaikissa haastatelluissa maissa sanoi, etteivät he ole varmoja siitä, että Washington tulisi heidän maansa avuksi, jos sitä vastaan hyökättäisiin.
ECFR:n uusi kyselytutkimus perustuu YouGovin, Mandate Researchin ja Turu-uuringuten julkisen mielipiteen dataan, joka on kerätty viidessätoista Euroopan maassa (Itävalta, Bulgaria, Tanska, Viro, Ranska, Saksa, Unkari, Italia, Alankomaat, Puola, Portugali, Espanja, Ruotsi, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) 30. huhtikuuta ja 19. toukokuuta 2026 välisenä aikana.
Kysely paljastaa syvän eurooppalaisten epäluottamuksen Yhdysvaltoja kohtaan ennen Naton ensi viikkoista Naton huippukokousta Turkin Ankarassa.
Kaikesta Donald Trumpin Natoa ja EU:ta koskevasta halveksivasta kielenkäytöstä sekä hänen vaatimuksistaan jotakin Euroopan aluetta (esim. Grönlantia) huolimatta vallitseva näkemys eurooppalaisten keskuudessa on, että suhteet Washingtoniin paranevat hänen jätettyään virkansa.
– Siitä huolimatta on selvää, että Yhdysvaltojen epäluotettavuutta vastaan on ”suojauduttava” sillä välin – käyttämällä enemmän varoja Euroopan puolustukseen, vähentämällä mantereen riippuvuutta amerikkalaisista aseista ja etsimällä naapurimailta välittömiä tukitakeita hyökkäyksen sattuessa, tutkimuksessa sanotaan.
Tutkimus paljastaa myös, että huolimatta energian hinnan noususta kaikkialla Euroopassa, eurooppalaisten kansalaisten vallitseva näkemys (44 %) on, että venäläisen öljyn ja kaasun tuonnin palauttaminen olisi ”huono” tai ”erittäin huono” ajatus. Vain 27 prosenttia pitää tätä ”erittäin hyvänä” tai ”melko hyvänä” ajatuksena.
Vaikka useimpien maiden enemmistö pitää Kiovaa edelleen joko ”liittolaisena” tai ”välttämättömänä kumppanina”, innostus ja yksimielisyys pitkäaikaisen tuen aiheissa, kuten rauhanturvajoukkojen lähettämisessä Ukrainaan sodan jälkeen ja EU:n laajentumisessa itään, on huomattavasti vähemmän.
ECFR-asiantuntijat Jana Kobzova ja Pawel Zerka toteavat analyysissään, että vaikka yleinen mielipide tarjoaa eurooppalaisille johtajille ”mahdollisuusikkunan” puolustuksen ja energian kestävyyden edistämiseen, he eivät voi pitää tätä mandaattia avoimena shekkinä.
Oikeuttaakseen lisääntyneitä puolustusinvestointeja he kehottavat päättäjiä osoittamaan paremmin, miten nämä menot voidaan sovittaa yhteen laajalle levinneiden taloudellisten huolenaiheiden kanssa.
Tutkimuksen mukaan viidentoista haastatellun maan vallitseva näkemys on, että Yhdysvallat on nyt ”välttämätön kumppani” pikemminkin kuin ”liittolainen”. Enemmistö jokaisessa haastatellussa maassa ei myöskään enää usko, että Washington tulisi heidän avukseen hyökkäyksen sattuessa.
Turvallisuustakeita lähempää
Lähes kaikkien ECFR:n haastattelemien maiden – Bulgariaa lukuun ottamatta – enemmistö ilmaisi uskovansa, että ”ainakin jotkut Euroopan maat” tulisivat heidän avukseen, jos heitä vastaan hyökättäisiin.
Luottamus oli korkein Tanskassa (88 %), jota seurasivat Alankomaat (82 %) ja Ruotsi (81 %). Puolan kansalaiset saattavat olla tässä asiassa jakautuneempia, mutta sielläkin vallitseva näkemys oli luottaa (50 %) naapurimaihin epäluottamuksen (45 %) sijaan, kun on kyse maan puolustamisesta hätätilanteissa.
Ehkä yllättävämpää on, että useat oikeistolaiset, euroskeptiset äänestäjäkunnat, mukaan lukien Giorgia Melonin Italian veljet, Geert Wildersin PVV, Portugalin kansalliskonservatiivinen Chega, Ruotsidemokraatit ja Marine Le Penin Kansallinen liitto, ovat luottavaisia siihen, että heidän eurooppalaiset naapurinsa tukisivat heidän maataan kriisin sattuessa.
Eurooppalaiset ovat alkaneet tukea yhä enemmän kansallisten puolustusmenojen kasvattamista vuosina 2025–2026. Keskimäärin vastaanottavaisuus on kasvanut neljä prosenttiyksikköä tänä aikana. Asenteiden muutos on merkittävin Espanjassa, jossa aiemmasta tasaisesta jakautumisesta huolimatta tuki on tällä hetkellä vastustusta suurempi.
Italia on edelleen ainoa poikkeus, joka vastustaa lisäsotilasmenoja (58 % vastaan vs. 28 % puolesta), kun taas Viron ja Itävallan kansalaiset ovat jakautuneet (46 % puolesta vs. 44 % vastaan ja 45 % puolesta vs. 45 % vastaan).
Eurooppalaiset ovat valmiita harkitsemaan yhteisen velan ottamista puolustusmenojen rahoittamiseksi. Keskimäärin 47 prosenttia kannattaa tätä ehdotusta – kun taas 35 prosenttia vastustaa sitä.
Riippuuvutta USA:n aseista halutaan vähentää
Monet kannattavat Euroopan riippuvuuden vähentämistä Yhdysvaltojen aseista. Lähes jokaisessa kyselyyn osallistuneessa maassa useimmat vastaajat ilmoittivat haluavansa, että heidän maansa vähentäisi strategista riippuvuuttaan Yhdysvaltojen aseista.
Innokkainta ostamaan paikallisesti eurooppalaisilta kumppaneilta, ”eikä Euroopan ulkopuolelta” (esim. Yhdysvalloista), olivat Tanska (75 % kannatti), Alankomaat (72 %), Ruotsi (70 %), Portugali (69 %), Ranska (66 %), Sveitsi (64 %), Iso-Britannia (62 %), Espanja (62 %), Viro ja Puola (kumpikin 60 %).
Vaikka monet eurooppalaiset kannattavat puolustusinvestointien lisäämistä, he eivät aina ole valmiita hyväksymään kotimaisten julkisten menojen leikkauksia osana tätä prosessia.
Erityisesti viidessä maassa – Saksassa (56 % vastaan), Italiassa (63 %), Espanjassa (54 %), Tanskassa (52 %), Itävallassa (59 %) ja Sveitsissä (50 %) – on enemmistön vastustus julkisten menojen leikkaamiselle kansallisen puolustuksen investointien vuoksi.
Eurooppalainen Nato ei innosta
Tällä hetkellä Euroopan kansalaisilla on vain vähän halua korvata Nato uudella, pelkästään EU:n muodostamalla puolustusinstituutiolla. Vain 29 prosenttia ECFR:n kyselyyn vastanneista piti tätä ”erittäin hyvänä tai ”melko hyvänä ideana”, eikä missään viidestätoista haastatellusta maasta enemmistö (eli yli 50 %) kannattanut ajatusta.
Portugalilaiset (38 % ”erittäin hyvänä” tai ”melko hyvänä”), espanjalaiset (37 %), ruotsalaiset (35 %) ja italialaiset (35 %) vastaajat suhtautuvat myönteisimmin vaihtoehtoisen puolustusorganisaation ajatuksee.
Vastustus ”eurooppalaiselle Natolle” on voimakkainta Virossa (40 % ”erittäin huonona” tai ”melko huonona”), Tanskassa, Alankomaissa ja Isossa-Britanniassa (35 % ”erittäin huonona” tai ”melko huonona” kussakin). Tästä huolimatta monet vastaajat kieltäytyvät ottamasta vahvaa kantaa asiaan. Sen sijaan he sanovat, ettei se ole ”hyvä eikä huono idea” tai että he ”eivät tiedä”.