Johtavien poliitikkojen sekä sotilas- ja siviiliviranomaisten esittämät varoitukset sodasta Venäjän kanssa ovat voimistuneet eri puolilla Eurooppaa.
Kehotuksia varautumisesta jo lähivuosina puhkeavaan sotaan ovat esittäneet muun muassa Naton sotilaskomitean puheenjohtaja, amiraali Rob Bauer, Viron pääministeri Kaja Kallas, Saksan puolustusministeri Boris Pistorius ja hänen brittiläinen virkaveljensä Grant Shapps.
Tunnelmat ovat tutkija Gabriel Elefteriun mukaan vakavammat kuin kertaakaan sitten vuoden 1945.
– Tämä on jokseenkin ennenkuulumatonta ottaen huomioon, että puheenvuoroja ovat esittäneet näin korkeissa asemissa olevat henkilöt. Samaan aikaan Britanniassa, Ruotsissa, Saksassa, Puolassa ja Romaniassa käydään yhä aktiivisempaa keskustelua asevelvollisuuden palauttamisen eri muodoista. Miten paljon äänenpainot ovatkaan muuttuneet verrattuna viime vuoteen, jolloin Venäjän uskottiin olevan häviämässä ja Ukrainan odotettiin nostavan taas pian lippunsa Krimin ja Asovanmeren rannoille, brittiläisen Council on Geostrategy -ajatushautomon apulaisjohtajana toimiva Elefteriu toteaa Brussels Signal -verkkolehdessä.
Lukuisat viime aikoina esitetyt varoitukset eivät hänen mukaansa ole pelkkää retoriikkaa tai varsinkaan sapelinkalistelua, vaan ne osoittavat Euroopan vihdoin ymmärtäneen turvallisuushaasteensa vakavuuden.
– On aivan selvää, että korkealla tasolla Euroopan eri instituutioissa on vihdoin ja viimein päätetty ryhtyä aidosti käsittelemään näitä kysymyksiä, joissa on kirjaimellisesti kyse elämästä ja kuolemasta.
Valmistautuminen on käynnissä
Sitä, että Venäjä hyökkäisi johonkin Nato-maahan Ukrainan vastaisen ”sotilaallisen erikoisoperaation” vielä jatkuessa, Elefteriu pitää erittäin epätodennäköisenä. Näin ollen Euroopalla on hänen mukaansa vähintään kolmesta viiteen vuotta aikaa varustautua uudelleen pahimpienkin skenaarioiden toteutuessa.
Yhdysvalloissa ja Euroopassa on jo käynnissä merkittäviä ponnisteluja puolustusteollisuuden – ja erityisesti ampumatarviketuotannon – kapasiteetin kasvattamiseksi. Siinä hyödynnetään myös kumppanuuksia jopa Australian, Etelä-Korean ja Japanin kaltaisten maantieteellisesti etäisten liittolaisten kanssa.
– Lähes kuukausittain kuullaan uutisia uusien tehtaiden ja tuotantolinjojen perustamisesta, ei ainoastaan Naton etulinjan maihin, kuten Puolaan, Unkariin tai Romaniaan, vaan myös Länsi-Ukrainaan, hän muistuttaa.
– Kaikesta Saksan puolustukseen vuodesta 2022 lähtien kohdistuneesta – täysin oikeutetusta – kritiikistä huolimatta Rheinmetallin kaltaiset yritykset ovat käynnistämässä merkittävää toimintaa. Berliini saattaa itse asiassa pian havaita, että sen tuotantovoiman osittainen siirtäminen puolustusteollisuuteen saattaa olla maan taantuvalle autoteollisuudelle armollinen pelastus. Myös useat uusien aseiden, kuten lennokkien ja uudenlaisten ampumatarvikkeiden, kehitysohjelmat, jotka aloitettiin hätähankkeina pian hyökkäyssodan alettua, ovat toden teolla käynnissä ja toimitukset rintamalle ovat alkaneet, hän toteaa.
Aika ratkaisee
Ratkaiseva tekijä sekä Euroopan että Yhdysvaltojen kannalta on Elefteriun mielestä nyt aika.
– Kolme vuotta ei ole kovin kauan, mutta sen pitäisi riittää eurooppalaisen puolustusväline- ja ampumatarviketuotannon huomattavaan kasvattamiseen. Ampumatarvikeongelman ratkaisemiseksi se melko varmasti riittää – viisi vuotta olisi jo yllin kyllin. Tämän ajanjakson aikana olisi myös lisättävä investointeja ja vahvistettava Euroopan keskeisten asevoimien suorituskykyjä, hän sanoo.
– Eurooppalaisen puolustusteollisuuden perustan vahvistaminen ja laajentuneet joukkorakenteet muodostaisivat yhdessä paljon nykyistä kovemman pidäkkeen Venäjän suunnitelmille jatkaa hyökkäystään länteen jopa siinä pahimmassa tapauksessa, että Ukraina olisi menetetty. Ukrainalla ei ole viittä vuotta aikaa – se on pelastettava jo tämän ja ensi vuoden aikana, hän toteaa.