Esimerkki työn verotuksen ongelmista: Lisätyöstä jää käteen kaksi euroa

Ekonomistin mukaan työn tekijälle oleellisinta on lisätyöstä saatava korvaus eikä aiemmin tienattu palkka.
Ekonomisti käyttää esimerkkinä tarinaa maalarista havainnollistaakseen marginaaliverotusta. LEHTIKUVA / MIKKO STIG
Ekonomisti käyttää esimerkkinä tarinaa maalarista havainnollistaakseen marginaaliverotusta. LEHTIKUVA / MIKKO STIG

Ekonomisti Heikki Pursiainen (kok.) ottaa Twitterissä osaa viime päivinä käytyyn keskusteluun marginaaliverotuksesta. Pursiainen ottaa esimerkiksi maalari ”Tuiskun”, joka on maalannut taloa 30 euron tuntihinnalla.

Urakkaan on mennyt 100 tuntia eli maalarille maksetaan työstä 3 000 euroa.

Mainos - sisältö jatkuu alla

– Huomaat, että talon portin voisi maalata vielä samalla maalilla. Tarjoat Tuiskulle tätä yhden tunnin lisäurakkaa. Lupaat maksaa siitä kaksi euroa.

Ekonomisti huomauttaa, että maalari tuskin suostuisi lisäurakkaan tällä hinnalla. Huolimatta siitä, että keskimääräinen tuntipalkka koko 101 tunnista olisi lisäurakan jälkeen 29,72 euroa.

Pursiaisen mukaan on selvää, ettei maalari suostuisi lisätyöhön tällä hinnalla. Hän huomauttaa, että maalarin kannalta kiinnostavaa on lisätunnin tuottama lisätienesti eli kaksi euroa, eikä aiemmalla urakalla tienattu palkka kuulu mukaan laskelmiin.

– Et itsekään suostuisi diiliin. Tajuat ilman muuta, että tärkeää on uudesta työstä käteen jäävä raha, eikä mikään muu, Pursiainen tviittaa.

– Juuri tämän vuoksi marginaalivero on niin keskeinen asia. Se kertoo, kuinka paljon lisätyöstä jää käteen, Pursiainen jatkaa.

Marginaaliverolla tarkoitetaan sitä veroa, joka maksetaan lisätuloista kuten palkankorotuksesta ja ylitöistä.

Pursiaisen maalaustarina on helposti muunnettavissa myös verotarinaksi. Hänen esimerkissään maalarin bruttopalkaksi on sovittu 50 euroa tunnilta ja veroprosentti on aluksi 40. Maalarin nettopalkka on siis 30 euroa tunnilta.

– Hän maalaa aitasi ja saa siitä bruttona 5 000, käteen tästä jää 60 prosenttia eli 3 000. Sama summa kuin alkuperäisessä tarinassa. Nyt tarjoat hänelle tunnin kestävää aidan maalaamisurakkaa, tällä kertaa samalla 50 euron tuntipalkalla.

Esimerkkiin tulee pieni mutka, veroprogressio. Se tarkoittaa verotuksen kiristymistä tulojen noustessa.

– Nimittäin jos Tuisku tienaa bruttona yli 5 000, hänen keskimääräinen veroprosenttinsa nousee 40,55 prosenttiin. Eli jos hän maalaa aidan, hän saa bruttona 5 050, mutta joutuu maksamaan 40,55 prosenttia veroa.

Pursiaisen mukaan muutos ei kuulosta ”juuri miltään”.

– Paitsi jos laskee tarkemmin.

Poimintoja videosisällöistämme

Maalari maksaa 5 000 eurosta veroa 40 prosenttia eli 2 000 euroa ja käteen jää 3 000 euroa. Maalari maksaa 5 050 eurosta veroa 40,55 prosenttia eli lähes 2 048 ja käteen jää noin 3 002 euroa.

– Toisin sanoen tunnin lisätienestistä jää käteen sama 2 euroa kuin alkuperäisessä tarinassa, Pursiainen toteaa.

– Veroprosenttien 40 ja 40,55 ero näyttää pieneltä, ennen kuin tilannetta katsoo vähän tarkemmin. Keskimääräinen vero muuttuu vain vähän, mutta marginaalivero aidan maalaamisesta saatavalle tulolle on yli 95 prosenttia.

Hän myöntää, että todelliset marginaaliveroasteet eivät todellisuudessa ole näin korkeita, paitsi kannustinloukussa olevilla.

– Esimerkin tarkoitus onkin vain kertoa, että keskimääräisestä veroprosentista on vaikea suoraan päätellä taloudellisia kannustimia. Siihen tarvitaan marginaaliveroa!

Pursiainen on kuullut jopa sanottavan, etteivät kaikki tiedä marginaaliveroprosenttiaan. Hän myöntää, ettei marginaaliverotus välttämättä kosketa kaikkia.

– Voi olla, että on joku kuukausipalkkalainen, jolla ei ole mitään muita tienestejä ja jota ei kiinnosta marginaalivero. Mutta en kyllä ole koskaan kuullut ihmisestä, joka tekee keikkatöitä, lisävuoroja tai ekstrahommia, eikä ole kiinnostunut siitä paljonko niistä jää käteen – eli marginaaliverosta.

Pursiaisen esimerkkilaskelmiin kiinnittää huomiota myös kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkonen.

Mainos - sisältö jatkuu alla

– Sivuhuomio: verotuksen kannustinvaikutukset ovat laajasti tutkittu ilmiö taloustieteessä ja vaikutuksen suunnasta on 150-prosenttinen varmuus. Ainoastaan voimakkuuteen liittyy epävarmuutta ja erilaisia tuloksia.

 

Hallitus vakauttaa ryhmäjohtajan mukaan tilannetta ja luo ennakoitavuutta.
Geopoliittinen tilanne voi haitata talouden elpymistä.
Iranin sodan aiheuttaman energiashokin arvioidaan heikentävän talouden näkymiä.
Mainos