Vielä marraskuussa 2022 Kremlin propagandakoneisto uhosi, että Venäjän katkaistua energiatoimituksensa Ukrainan tueksi asettunut Eurooppa olisi tuomittu jäätymään kylmien talvikuukausien aikana.
– Sittemmin on nähty, että kyse oli lähinnä uhmakkaasta ylimielisyydestä. Lämmin talvi, energian alhaiset hinnat ja Euroopan nopea irtautuminen Venäjän energiasta ovat paljastaneet, että voimatasapaino ei ollutkaan sellainen kuin Kreml oli ennustanut, venäläistaustainen amerikkalaistoimittaja Julia Ioffe toteaa Puck News -lehdessä.
G7-maiden ja EU:n jo lähes kaksi kuukautta voimassa ollut venäläisen öljyn hintakatto on hänen mukaansa osaltaan heikentänyt Vladimir Putinin hallinnon toivomaa kiristysotetta suhteessa länteen. Pitkän valmistelun tuloksena syntynyt Urals-raakaöljyn hintakatto asetettiin 60 dollariin tynnyriltä 5. joulukuuta alkaen.
– Se on toiminut paljon paremmin kuin olisi voitu odottaa, arvioi maailman johtaviin Venäjän öljyntuotannon asiantuntijoihin lukeutuva Daniel Yergin.
Valmistautuessaan täysimittaiseen hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan Vladimir Putin teki Ioffen mukaan lukuisia massiivisia virhearvioita. Putin oletti, että ukrainalaiset eivät asettuisi vastarintaan, että länsi ei rankaisisi Venäjää ja että Yhdysvaltain hallinto olisi liian heikko tukeakseen päättäväisesti Ukrainaa.
– Ehkäpä kaikkein tärkein oli kuitenkin kuvitelma, että Eurooppa ei selviäisi talvesta ilman Venäjän öljyä ja kaasua, Ioffe sanoo.
Kun avoin hyökkäyssota on kestänyt lähes vuoden, Venäjän kuvittelema kuristusote Euroopasta on kuitenkin osoittautunut jokseenkin vähäiseksi kiusaksi, sillä loppujen lopuksi taloudet sopeutuvat.
– Ennen sotaa Saksa sai lähes kaksi kolmasosaa kaasustaan Venäjältä ja valmistautui Nord Stream II -kaasuputken käyttöönottoon. Nyt maa saa tasan nolla prosenttia kaasustaan Venäjältä, Ioffe toteaa.
– Venäjä rakensi kolmen sukupolven ajan liiketoimintaa energian myynnistä Eurooppaan. Putin on tuhonnut sen vuodessa. On myös käynyt ilmi, että Venäjä tarvitsi Eurooppaa paljon enemmän kuin Eurooppa Venäjää.
Putin luotti siihen, että Venäjän mittavat öljy- ja kaasuvarat takaisivat maalle peruuttamattoman suurvalta-aseman ja että niiden käyttäminen eurooppalaisia ostajamaita vastaan ei koskaan kostautuisi.
– Hän on todellakin yliarvioinut kätensä. Hän oli jokseenkin varma siitä, että Venäjän asema energiasuurvaltana antaa sille valtavasti poliittista valtaa. Se oli toiveajattelua. Uskon, että Venäjä pysyy energiantoimittajana, mutta energian suurvaltaa siitä ei enää ikinä tule. Maa on menettänyt uskottavuutensa energiantoimittajana. Venäjään ei enää koskaan haluta luottaa. Hän on nähdäkseni haaskannut Venäjän energiamahdista seuranneen geopoliittisen vallan, kiteyttää Yergin.
