Sosiaali ja terveysministeriö on toimittanut aineistoa hallitusohjelmatyöhön sekä hallitusneuvottelijoille. Yksi toimitetuista ennakkoaineistoista pyrkii kehittämään Suomen elinluovutus- ja elinsiirtotoiminnan kansainväliselle tasolle, joka voisi tuoda mukanaan myös säästöjä.
Suomessa elinsiirtoon sopivista elimistö on jatkuva pula. Eläviltä tapahtuvat uusiutumatonta elintä koskevat luovutukset rajoittuvat nykyisin toiseen munuaiseen. Vuonna 2021 eläviltä luovuttajilta tehtyjä munuaisensiirtoja tehtiin 46. Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomi on jäänyt jälkeen ja kansallisen toimintasuunnitelman mukaan tavoiteltavan määrän tulisi olla noin 70 elävältä luovuttajalta luovutettua elintä vuodessa.
Munuaisen luovuttajalle aiheutuu luovutuksesta kustannuksia. Selvityksen mukaan ansionmenetys ja kustannukset voivat vähentää elinluovutushalukkuutta. Kokonaisuudessaan kustannukset kertyvät luovutusta edeltävistä tutkimuksista ja toimenpidettä varten ja tehdyistä matkoista sekä jälkitarkastusmatkat. Lisäksi tulevat myös mahdolliset pysäköinti- ja yöpymiskustannukset prosessin ajalta. Luovutuksen jälkeen myös sairauslomasta voi aiheutua ansionmenetystä.
Tällä hetkellä elimen siirtoon liittyvistä menetetyistä ansionmenetyksistä maksetaan sairausvakuutuslain mukaista luovutuspäivärahaa. Luovutuspäiväraha määräytyy henkilön vuositulon mukaan ollen enintään 70 prosenttia vuosituloista. Muistiossa todetaan, että kyseessä ei ole täysi ansionmenetyskorvaus. Matkakustannusten osalta omavastuu yhdensuuntaiselta matkalta on 25 euroa. Ylittävältä osalta korvataan enintään perusteeksi vahvistetun korvaustaksan määrä. Vuotuinen matkakustannusten omavastuu on 300 euroa. Yöpymisrahaa maksetaan aiheutuneiden kustannusten perusteella, kuitenkin enintään 20,18 euroa henkilöltä vuorokaudessa. Perheen ulkopuoliselle luovuttajalle korvausta ei makseta.
Lainsäädäntöön kaivataan muistion mukaan kehittämistä ansionmenetysten kompensaation parantamiseen. Yksi vaihtoehto on korvaustason korottamista 100 prosenttiin tai siten, että etuus vastaisi todellista ansionmenetystä, kuten tartuntatautipäiväraha. Myös matkakustannusten korvausmenettelyä tulisi selkeyttää ja yöpymisrahaa koskeva sääntely tulisi ulottaa myös perheenjäsenten ulkopuolelle.
Mikäli luovuttajien määrä saataisiin nostettua toimintasuunnitelman mukaiselle tasolle, tai hieman sen yli, olisi muutosten kokonaiskustannusarvio 350 000 euron luokkaa. Jos elinsiirtojen määrää saadaan nostettua, tuottaisi se puolestaan terveydenhuollossa säästöjä ja parantaisi potilaiden selviytymismahdollisuutta. Elinsiirtoa odottavien potilaiden hoito ennen siirtoa on vaativaa ja dialyysihoitojen antaminen on kallista. Selvityksen mukaan etenkin nuorien elinsiirtoa odottavien potilaiden kohdalla olisi vaikutuksia julkiseen talouteen suoraan että välillisesti.
