Parlamentaarinen sopimus julkisen velkasuhteen vakauttamisesta voi perustua liian optimistisiin oletuksiin, toteaa taloustieteilijä Juha Tervala Helsingin Sanomissa julkaistussa Vieraskynä-kirjoituksessa.
Tervalan mukaan velkajarrutyöryhmän raportti aliarvioi sekä sopeutuksen tarpeen että sen talousvaikutukset. Työryhmä olettaa Suomen BKT:n trendikasvun olevan noin 1,5 prosenttia ilman lisätoimia, vaikka vuosina 2015–2025 talous kasvoi keskimäärin vain 0,85 prosenttia vuodessa.
Velkajarrutyöryhmän raportissa tarkastellaan myös hitaamman, 1,3 prosentin, kasvun skenaariota. Tervala pitää sitäkin epärealistisena ja muistuttaa, että tässä skenaariossa julkisen talouden sopeutustarve nousisi jo noin 10 miljardiin euroon. Tätä heikompi kasvu kasvattaisi sopeutustarvetta entisestään.
Keskeinen kysymys liittyy myös finanssipolitiikan kertoimeen, joka kuvaa julkisten menojen ja verojen vaikutusta talouskasvuun. Velkajarrutyöryhmä käyttää kerrointa 0,6. Tervalan mukaan euroalueella kerroin on tutkimusten perusteella korkeampi. Jos kerroin olisi yksi, kasvaisi sopeutustarve kahdeksasta miljardista lähes 11 miljardiin euroon.
– Kun nämä tekijät otetaan huomioon, velkajarruryhmän sopeutustarpeelle esittämä 11 miljardin euron yläraja näyttää pikemminkin alarajalta, Tervala kirjoittaa.
Tervala muistuttaa Saksan 2000-luvun alun rakenteellisista uudistuksista ja korostaa työllisyyttä ja kasvua parantavia toimia, jotka muuttavat talouden rakenteita ja vahvistavat julkista taloutta kestävällä tavalla. Ilman uudistuksia sopeutus voi hänen mukaansa romahduttaa kasvunäkymät; uudistukset voisivat nostaa potentiaalisen kasvun lähelle 1,5 prosenttia.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju kommentoi Tervalan kirjoitusta viestipalvelu X:ssä. Hänen mukaansa Tervala tekee tärkeän huomion rakenteellisista uudistuksista.
– Hyvä pointti, kun sopeutus on sovittu tehtäväksi menoilla ja veroilla, rakenteelliset uudistukset helposti unohtuvat. Silti painottaisin nyt enemmän tuottavuutta parantavia uudistuksia. Työllisyyteen on panostettu jo pitkään (sitäkin tietenkin tarvitaan), Kangasharju kirjoittaa.