Ekonomisti Heikki Pursiainen arvostelee suomalaista keskustelua julkisen talouden sopeuttamisesta. Hänen mukaansa kahdessa tuoreessa Helsingin Sanomien kolumnissa näkyy ”suomalaisen talouskeskustelun synkkä rajoittuneisuus”.
Pursiainen viittaa ekonomisti Sixten Korkmanin ja toimittaja Paavo Teittisen kirjoituksiin. Hän pitää molempia kirjoittajia ”fiksuina henkilöinä”, mutta arvostelee näiden lähestymistapaa Suomen talousongelmien ratkaisemiseen.
Korkman kirjoittaa HS:n kolumnissaan, ettei Suomen velkaantumista pitäisi taittaa nykyisen kaltaisilla pikasäästöillä. Hänen mukaansa menoleikkausten ja veronkorotusten asettaminen vastakkain johtaa harhaan, sillä julkisen talouden sopeuttamisessa tarvitaan molempia.
Pursiaisen mielestä ongelmana on, ettei Korkman kuitenkaan nimeä, mistä hänen mielestään pitäisi leikata.
– Korkman selittää suorastaan runollisesti mistä ei saa leikata. Hän sanoo, että sopeuttaa täytyy. Hänellä ei kuitenkaan ole yhtään leikkausehdotusta, Pursiainen kirjoittaa viestipalvelu X:ssä.
Hänen mukaansa Korkman arvostelee hallituksen politiikkaa esittämättä riittävän konkreettisia vaihtoehtoja.
”Suomen kohtalo on myös omissa käsissämme”
Helsingin Sanomien toimittajan Paavo Teittisen kirjoituksessa Pursiaista puolestaan häiritsee se, minkä hän tulkitsee suomalaisten oman toimijuuden vähättelyksi.
Teittinen arvioi kahdeksan miljardin euron sopeutusurakan niin suureksi, että on hänen mukaansa perusteltua kysyä, onko se edes poliittisesti mahdollinen. Hän muistuttaa, ettei Jyrki Kataisen (kok.) hallitus saanut vuosien 2011–2015 mittavista sopeutuksista huolimatta julkista taloutta vakautettua, koska talouskasvu jäi heikoksi.
– Valtavista leikkauksista tai veronkiristyksistä huolimatta maali voi karata, jos suhdanne on heikko, Teittinen kirjoittaa.
Hänen mukaansa julkisen talouden kehitys riippuu viime kädessä suuresti siitä, kasvaako vai kituuko Suomen talous, eikä poliitikoilla ole yhden hallituskauden aikana tähän juuri vaikutusvaltaa.
Juuri tätä johtopäätöstä Pursiainen arvostelee. Hänen mukaansa Suomen talouskehitystä ei pidä nähdä vain suhdanteiden ja Venäjän määräämänä, vaan päätöksillä voidaan vaikuttaa olennaisesti julkisen talouden suuntaan.
– Minusta on paljonkin asioita joita voidaan tehdä, Pursiainen kirjoittaa.
Hän nostaa esimerkeiksi kannustavamman sosiaaliturvan, yritystukien leikkaamisen, lukukausimaksut sekä kotihoidon tukemisen vähentämisen. Pursiaisen mukaan moni julkista taloutta vahvistava muutos olisi perusteltu riippumatta siitä, kuinka suuri alijäämä juuri nyt on.
Pursiainen huomauttaa lisäksi, että hänen kaltaiselleen julkisen sektorin pienentämistä kannattavalle ”porvarille” pienempi julkinen sektori on itsessään tavoite eikä vain valitettava seuraus talouden sopeuttamisesta.
Suomessa julkiset menot ovat EU:n suurimmat suhteessa talouden kokoon. Euroopan komission mukaan julkisten menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli Suomessa 57,2 prosenttia vuonna 2025.
Hänen mukaansa edessä oleva urakka on suuri, mutta se ei merkitse hyvinvointiyhteiskunnan perusteiden romuttamista.
– Suomen kohtalo on myös omissa käsissämme, ei vain suhdanteen ja Venäjän.
Pursiainen peräänkuuluttaa tunnetuilta ekonomisteilta konkreettisia ehdotuksia siitä, miten julkista taloutta pitäisi tasapainottaa. Hänen mukaansa ehdotuksista voidaan sen jälkeen väitellä ja neuvotella.
Ekonomistit vaativat menojen priorisointia
Korkmanin HS-kolumni herätti viestipalvelu X:ssä myös muita kommentteja julkisen talouden hoidosta.
Ekonomisti Juha Itkonen tiivistää kestävän talouspolitiikan yksinkertaiseen periaatteeseen.
– Poliitikkojen pitäisi vain ymmärtää, että kaikkeen kivaan ei ole varaa, Itkonen kirjoittaa.
Ekonomisti Markku Stenborg puolestaan painottaa julkisten menojen priorisointia. Hänen mukaansa julkiset tehtävät ja menot pitäisi järjestää tärkeysjärjestykseen ja karsinta aloittaa vähiten tärkeistä menoista.
Stenborgin mukaan menoja pitäisi vähentää siihen asti, että julkisen talouden jäämä olisi keskimäärin suhdanteiden yli tasapainossa.
Pursiainen on kommentoinut julkisen talouden sopeuttamista kriittisesti myös aiemmin. Hän on muun muassa arvostellut ajatusta siitä, että Suomen talousongelmat voitaisiin ratkaista yksin verotusta kiristämällä.