Itsenäisen tutkimusryhmä Russian Fieldin tänä kesänä toteuttaman tutkimuksen mukaan 43 prosenttia yli 60-vuotiaista venäläisistä kannattaa sodan eskaloimista, uutisoi Meduza. Sitä vastustaa vain 22 prosenttia ikäryhmästä.
Politiikan tutkija Konstantin Kalatshev arvioi itsenäiselle venäläismedia Verstkalle syyn olevan siinä, että Venäjän vanhempi kansa saa kaiken tietonsa sodasta ainoastaan valtiollisen television kautta. Se ei jätä tilaa kriittisille näkökannoille.
Lukemista huolimatta ainakin 46 yli 60-vuotiasta venäläistä on tähän mennessä saanut syytteen sodan vastaisesta toiminnastaan, 19 on tuomittu ja ainakin 165 on pidätetty sodanvastaisissa mielenosoituksissa. Eläkeikäisiä on pidätetty aivan joka puolella Venäjää.
Yksi tuomituista on 65-vuotias ihmisoikeusaktivisti, joka määrättiin miljoonan ruplan (noin 9 600 euroa) sakkoihin ”disinformaation levittämisestä”. Hän haki tuomion muuttamisesta vankeudeksi, sillä hänen pieni eläkkeensä ei riitä sakkojen maksamiseen.
Kaliningradissa asuva 64-vuotias mies puolestaan sai seitsemän ja puolen vuoden vankeusrangaistuksen internetiin kirjoittamistaan viesteistä. 65-vuotias entinen historianopettaja taas sai puolitoista vuotta vankeutta kutsuttuaan sosiaalisessa mediassa Venäjää fasistiseksi.
Eräs 65-vuotias mies järjesti sodan alkuviikkoina mielenosoituksen Penzan kaupungissa. Hän ehti osoittaa mieltään kymmenen minuutin ajan saaden viisi kiitosta ja yhdet haukut, kunnes poliisit pidättivät hänet. Mies sai sakkoja, kunnes tuli uudelleen pidätetyksi tykättyään sodanvastaisesta julkaisusta internetissä. Tästä tuomiona olivat uudet, suuremmat sakot, joita mies ei ole maksanut.
– Ei minulla ollut vaihtoehtoja. En voinut vain pysyä hiljaa ja pilata muistoani, mies kommentoi.
Eräs vanhus taas perustelee sodanvastaisuuttaan sillä, ettei ole koskaan omistanut televisiota. Hän ei sanojensa mukaan ole siten tullut Kremlin propagandan myrkyttämäksi.
– Olen isoäiti ja kuvittelin, että kaikki ikäiseni naiset olisivat kaduilla protestoimassa. Kun kävi selväksi, että näin ei ollutkaan, olin järkyttynyt – enkä ole vieläkään päässyt siitä yli. Silloin itkin joka päivä, nainen sanoo Meduzalle.