Vuosituhansien ajan sodan sumu, taistelun tuoksinassa syntyvä epätietoisuus, oli sodankäynnin tosiasia. Ukrainan taistelukentillä droonit ovat nyt ensimmäistä kertaa poistaneet tämän Carl von Clausewitzin 1800-luvulla sanoittaman käsitteen. Asiasta kertoo Economist.
Sodan usvan hälveneminen näkyy monilla tavoin.
Sateliitit välittävät komentajille tietoa suuremmista joukkokeskittymistä. Pitkän kantaman droonit ylettyvät jopa 200 kilometrin päähän, ja rintamalinjan välittömässä läheisyydessä kuhisee pienempiä tiedusteludrooneja. Ne taas välittävät havainnoista tiedon droonijoukoille, jotka iskevät pienempiinkin kohteisiin halvoilla kamikaze-drooneilla.
Sekä Ukrainan että Venäjän onkin pohdittava, miten taistella tilanteessa, jossa vastapuoli näkee jokaisen liikkeen reaaliajassa.
Ukrainan 92. hyökkäysprikaatin droonisotilas Darwin kertoo, että kolmessa vuodessa tapahtunut muutos on massiivinen. Vielä sodan alussa drooniyksikkö pystyi laukaisemaan drooneja avoimilta pelloilta. Nyt on piileksittävä metsissä, eikä asemista parane poistua päiväsaikaan.
– Ennen operaatioita pystyi suunnittelemaan etukäteen. Nyt jokainen tehtävä on kuin lottoa. Olet joko onnekas tai epäonnekas, Darwin kertoo.
Muutos näkyy etulinjasta. Tiedustelupartioita ei enää käytännössä käytetä, ja haavoittuneiden evakuoinnista on tullut yhä vaikeampaa. Sotilaat eivät uskalla kerääntyä suuriin ryhmiin. Avoimessa maastossa olo on hengenvaarallista, ja ainoa suoja on nopeus. Sotilaat käyttävätkin mönkijöitä ja moottoripyöriä liikkuakseen droonioperaattoreiden reaktionopeutta vauhdikkaammin.
Panssarivaunuista on taas tullut paikoin lähes hyödyttömiä.
– Panssarivaunun ilmestyminen on kuin pudottaisi lautasellisen ruokaa nälkäisten droonioperaattorien eteen, Darwin naurahtaa.
Drooneja vastaan on kuitenkin kehitetty myös uusia elektronisen sodankäynnin välineitä. Tämäkin vaikuttaa taktiikoihin. Etulinjassa sotilaat välttävät kännyköiden käyttöä, jotta vastapuoli ei havaitsisi niiden lähettämiä signaaleja. Radiopuhelimissa käytetään yhä heikompia taajuuksia, ja lämpökameroilta piiloudutaan monispektriverkkojen alle.
Ainoastaan yö ja huono sää tuovat suojaa.
Ukrainan asevoimille rahaa keräävän Come Back Alive -järjestön analyytikon Glib Voloskyin mukaan suurin droonien myötä tullut muutos on se, että joukkojen ryhmittäminen suurta hyökkäystä varten on lähes mahdotonta.
– Yllätyksen saavuttaminen on vaikeaa, Voloskyi tiivistää.
Tämä onneksi suosii Ukrainaa, joka on pääosin puolustuskannalla.
– Hyökkäysoperaatiot ovat keljumaista puuhaa, Voloskyi arvioi.
Venäjältä keinot eivät tosin ole loppuneet. Pieniä hyökkäysryhmiä lähetetään iskemään ukrainalaisasemiin, mikä nakertaa puolustuslinjoja pala palalta. Tappiot ovat rajuja, mutta Kremliä ei kiinnosta. Itsetuhoisista hyökkäyksistä kieltäytyvät ammutaan.
Lisäksi asioiden näkeminen on eri asia kuin niiden ymmärtäminen. Kun Ukraina kasasi viime vuonna joukkoja Pohjois-Ukrainaan osana hyökkäystä Kurskin alueelle, venäläiset kyllä huomasivat sen drooniensa ansiosta. He eivät vain osanneet tehdä johtopäätöksiä sen perusteella.
– Se on läpinäkyvyyden ongelma. Tapahtumia voi nähdä, mutta niitä ei välttämättä tulkita oikein, Voloskyi muistuttaa.