Europarlamentaarikko Mika Aaltolan (kok./EPP) mukaan Euroopan haluttomuudessa seurata Yhdysvaltojen Iran-politiikkaa ei ole kyse ensisijaisesti Iranista. Taustalla painaa hänen mukaansa Donald Trumpin politiikan synnyttämä luottamuspula.
Aaltola arvioi, ettei Yhdysvallat enää pyri rakentamaan Euroopan kanssa yhteistä linjaa, vaan käyttää painostusta saadakseen liittolaisensa mukaansa.
– USA ei pyydä Eurooppaa yksimielisyyteen. Se vaatii, kiristää, uhkaa. Vastaus on paljolti ei, Aaltola kirjoittaa X:ssä.
Aaltolan mukaan eurooppalaisten nihkeyden taustalla on pidempi kehitys. Hän nostaa esiin Trumpin tullipolitiikan, Ukraina-politiikan, Grönlantiin kohdistuneet vaatimukset sekä Eurooppaan kohdistuneen vähättelyn. Näiden yhteisvaikutus näkyy nyt siinä, kuinka valmiita eurooppalaiset ovat vastaamaan Washingtonin vaatimuksiin.
Aaltola on arvostellut viime päivinä voimakkaasti Yhdysvaltojen toimintaa liittolaisiaan kohtaan. Hän arvioi äskettäin, ettei Yhdysvaltoja voi tällä hetkellä pitää luotettavana liittolaisena ja vaati Eurooppaa vahvistamaan omaa puolustuskykyään.
Samana päivänä hän kehotti Euroopan Nato-maita vastaamaan yhdessä Yhdysvaltojen liittolaisille lähettämään kyselyyn. Aaltolan mukaan yhteinen vastaus muuttaisi Washingtonin asettaman ”lojaalisuustestin” tasavertaisten liittolaisten keskusteluksi.
”Rajat olisi hyvä asettaa”
Jatkokommenteissaan Aaltola arvioi, ettei Eurooppa todennäköisesti pysy Yhdysvaltoihin suhtautumisessaan täysin yhtenäisenä. Hänen mukaansa Nato-maat jakautuvat tässä suhteessa kahteen ryhmään.
– NATOssa on kahdenlaisia maita. Niin sanotut Brysselin peesaajat toteuttavat sen mitä täytyy pitääkseen NATOn pystyssä ja USAn tyytyväisenä. Sitten on Ranskan ja Turkin kaltaisia maita, joilla vahva oma käsitys kansallisesta intressistä, joka saattaa olla erilainen kuin Washingtonin.
Aaltolan mukaan liittolaissuhteessa pitäisi uskaltaa asettaa Yhdysvalloille rajoja sen sijaan, että eurooppalaiset maat mukautuvat kaikkiin Washingtonin vaatimuksiin.
– Kannattaa olla. Rajat olisi hyvä asettaa. Se on liittolaisista välittämistä.
Hän varoittaa samalla sellaisesta pragmatismista, jossa omista periaatteista luovutaan lyhyen aikavälin hyötyjen vuoksi.
– Täysi pragmatismi on selkärangattomuutta, josta rangaistaan. Silloin luotetaan vain hyvään tuuriin. Hyvä pragmatismi taasen korostaa etujen, arvojen ja sääntöjen kokonaisuutta.
Tuoreessa arviossaan Aaltola nostaa esiin vielä yhden syyn sille, miksi Euroopalla ei hänen mielestään ole kiire taipua Trumpin tahtoon. Yhdysvalloissa järjestetään marraskuussa kongressin välivaalit, joiden tulos voi Aaltolan mukaan rajoittaa presidentin toimintavapautta.
– Odottelu myös houkuttaa. Välivaaleissa Trump voi menettää kongressin. Kuten ensimmäisellä kaudella, se asettanee myös ulkopoliittisia rajoja.
Aaltolan tulkinnassa kyse on Irania laajemmasta ongelmasta: Trump tarvitsee eurooppalaisten tukea tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen aiempi toiminta on hänen mukaansa heikentänyt juuri sitä liittolaisten välistä luottamusta, johon Washington nyt yrittää vedota.