Nato-jäsenyys takaisin Ruotsin entisen pääministerin Carl Bildtin mielestä Ukrainan turvallisuuden parhaalla mahdollisella tavalla. Koska sen toteutuminen lähiaikoina ei ole todennäköistä, on hänen mukaansa tärkeää keskustella siitä, mitä muuta Ukrainan turvallisuuden parantamiseksi on tehtävissä.
Nato-maiden johtajat julistivat jo vuoden 2008 Bukarestin huippukokouksessaan Ukrainan ja Georgian olevan aikanaan tervetulleita puolustusliiton jäseniksi. Kummankaan maan jäsenyys ei käytännössä ole edennyt.
Bildt pitää ymmärrettävänä, että moni haluaisi Ukrainalle mahdollisesti annettavien turvatakuiden olevan juridisesti sitovia.
– Ongelmana kuitenkin on, että kun tarkastelemme erilaisten turvatakuiden asemaa Euroopan historiassa, havaitsemme esimerkiksi Belgian puolueettomuuden varmistamiseksi 1830-luvulla annettujen takuiden tulleen loukatuiksi kerta toisensa jälkeen. Vaikka ne olivat luonteeltaan oikeudellisesti sitovia, mitään ei tapahtunut, kun Belgian kimppuun hyökättiin, Bildt sanoo.
– Sama koskee Puolan alueellista koskemattomuutta koskeneita takuita. Kun Adolf Hitler vuonna 1939 hyökkäsi, kukaan ei rientänyt Puolan avuksi. Britannia ja Ranska julistivat toki sodan Saksalle, mutta eivät tehneet mitään muuta, hän toteaa.
Belgia ja Puola ovat hänen mukaansa vain esimerkkejä siitä, kuinka mitättömiksi juridisetkin turvatakuut ovat tositilanteessa valitettavan usein osoittautuneet.
Bildt, joka toimi maansa pääministerinä 1991–94 ja ulkoministerinä 2006–14, on yksi Ruotsin kansainvälisesti arvostetuimmista poliitikoista. Hän kertoi Ukraina-näkemyksistään kansainvälisessä Yalta European Strategy (YES) -konferenssissa, jota Verkkouutiset seurasi paikan päällä Kiovassa.
Sotilaallinen kyky ratkaisee
Carl Bildt sanoo itse edustavansa koulukuntaa, jonka mielestä erilaiset asiakirjat ja julistukset voivat olla arvokkaita sinänsä, mutta kun kyse on kansallisesta turvallisuudesta, sotilaallisten suorituskykyjen merkitys on vielä olennaisempi.
– Kun puhutaan Ukrainan turvallisuudesta, haluaisin nähdä tiettyjen valtioiden sitoutuvan varmistamaan, että Ukraina pystyy rakentamaan ne sotilaalliset suorituskyvyt, jotka se turvallisuutensa varmistamiseksi tarvitsee. Tätä pidän aivan olennaisena, Bildt sanoo.
– Lisäksi haluaisin näiden valtioiden sitoutuvan toimimaan tietyllä tavalla, jos Ukrainaa vastaan hyökätään. Ymmärrän, että Ukraina haluaisi tämän tapahtuvan automaattisesti, mutta en pidä sitä realistisena, hän toteaa.
Valtiot ovat hänen mukaansa yleensä haluttomia sitoutumaan johonkin automatiikkaan tilanteessa, joka ei ole ennalta nähtävissä. Realistisempana hän pitää mallia, jossa joukko valtioita sitoutuisi pitkäjänteisesti auttamaan Ukrainaa pidäkevaikutukseltaan mahdollisimman uskottavan puolustuskyvyn luomisessa.
– Kun Ukrainaista tulee aikanaan EU:n jäsen, se saattaa osin toteutua Lissabonin sopimuksen artikla 42.7:n puitteissa.
