Pieniä ja keskisuuria elintarvikealan yrityksiä oli Suomessa tämän vuoden kesäkuussa yhteensä 2 931. Paljon enemmänkin niitä voisi hyvin olla, sillä lähiruoasta on jatkuva kysyntä. Mutta yrittämisen ilmapiiri on tehty luotaantyöntäväksi, sillä yrittäjää kohdellaan kuin rikollista tai lainrikkojaksi erittäin todennäköisin syin epäiltyä.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton Maaseutuyrittäjyyslinja on koonnut esimerkkejä elintarvikeyrittäjyyden säätelystä ja valvonnasta. Elintarvikevalvonnan keskusvirastona toimii Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Elintarvikealan yrittäjiä valvovat pääosin kuntien viranomaiset.
Toimintaa aloittavan pienyrittäjän viranomaissäädökset pistävät lujille. Monialaisella maatilalla elintarvikkeiden jatkojalostusta tekevä yrittäjä joutuu lupien, tukien, valvontojen ja tarkastusten vuoksi asioimaan pahimmillaan seitsemän eri viranomaistahon kanssa.
Muista elintarvikehuoneistoilmoitus!
Alkutuotantoilmoitus tehdään kunnan viranomaiselle samoin kuin elintarvikehuoneistoilmoitus sekä hakeminen elintarvikealan laitokseksi. Alkutuotantopaikkojen ja elintarvikehuoneistojen valvontaa tekevät kuntien viranomaiset.
Ravintolatoimintaan yrittäjä tarvitsee elintarvikehuoneistoilmoituksen lisäksi alkoholin anniskeluluvan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta Valvirasta. Maatilalla alkoholia valmistavan ja myyvän yrittäjän on lisäksi haettava valmistuslupa Valvirasta ja vähittäismyyntilupa Aluehallintovirastosta.
Nuoren viljelijän aloitustuki, yritys- ja hanketuet, erityisympäristötuet sekä osa investointituista haetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta ELY:stä. Viljelijätukien hakeminen tapahtuu Maaseutuviraston ja kunnallisen maaseutuelinkeinoviranomaisen kautta.
Alkutuotantopaikat tarkassa syynissä
ELY-keskusten tarkastajat valvovat viljelijätukia, Maaseutuviraston alueellisesti sijoitetut henkilöt valvovat maaseudun investointitukia ja kehittämishankkeita. Alkutuotantopaikkojen valvonta ja elintarvikevalvonta taas kuuluvat kuntien viranomaisille, jotka veloittavat yrittäjiä elintarvikevalvonnan toimenpiteistä. Taksat vaihtelevat eri puolilla maata kuntien ja kuntien muodostamien yhteistoiminta-alueiden välillä.
Jos yrityksellä on alkoholituotteiden myyntiä tai valmistusta, yrittäjällä on raportointivelvollisuus myös aluehallintovirastolle ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviralle. Sen luvat ovat maksullisia ja alkoholin valmistuksen valvonnasta peritään vuosittain valvontamaksu, jonka suuruus määräytyy perusmaksun lisäksi toiminnan yrityksen laajuuden perusteella.
Alueellinen eriarvoisuus räikeää
Elintarvikealan yrittäjät kokevatkin viranomaissäädösten vaikuttavan suuresti elintarvikealan pk-yritysten menestymisen mahdollisuuksiin. Kaiken lisäksi lain tulkinta ja yritysten toiminnan valvonta vaihtelevat paikallisesti, joten suomalaiset yrittäjät ovat paikkakunnasta riippuen eriarvoisessa asemassa.
Myös tiedon ja neuvonnan saaminen elintarvikelainsäädännöstä on hankalaa. Erityisen paljon tarvetta olisi yritystä perustettaessa, mutta lainsäädännön perusvaatimuksista, kuten vaikkapa elintarvikehuoneistoilta edellytettävistä ominaisuuksista, pakkausmerkinnöistä ja omavalvonnasta, on selkeää ja kattavaa ohjeistusta aloittavalle yrittäjälle tai pienimmille yrityksille niukasti.
Tiedot perustuvat valvonnan ja byrokratian aiheuttamia haasteita pienille elintarvikeyrityksille ja tilojen suoramyynnille käsitelleeseen Kiristääkö valvonta, kuristaako byrokratia lähiruokaa? -tilaisuuteen Herkkujen Suomi -lähiruokatapahtumassa Helsingissä 22.8.
Lue myös: Huikea esimerkki: Alkutuotantopaikan vierasainevalvonta- ja pintapuhtausnäytteet
