Nimekäs brittiläinen turvallisuuspolitiikan asiantuntija Edward Lucas muistuttaa Vladimir Putinin edenneen runsaat kaksikymmentä vuotta sitten Venäjän huipulle kerrostalojen räjäytysten ja Tšetšenian sodan siivittämänä.
– Hänen hallintonsa salamurhaa jatkuvasti kilpailijoita, kriitikoita ja loikkareita kotimaassa ja ulkomailla, Lucas sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (Cepa) artikkelissa.
– Jevgeni Prigožinin, jonka yksityiskone räjähti ilmassa viime viikolla, murha on kuitenkin erilainen. Toisin kuin muut uhrit, Wagner-ryhmän perustaja ei ollut entinen toimija eikä pyrkyri. Hän oli tyypillinen nyky-Venäjän liike-elämän, hallituksen, propagandan ja konnuuden yhdistelmää edustava sisäpiirin jäsen, Lucas toteaa.
– Prigožin, kuten hänen bisnesimperiuminsakin, oli Putinin luomus. Ex-kokin tehtävänä oli palvella isäntäänsä, ei haastaa häntä. Kesäkuun kapinan yhteydessä tekemänsä vakavan virhearvioinnin jälkeen hänen loppunsa – kuoleman tai vankeuden – olisi siis pitänyt olla nopea ja siisti, ei epäröivä ja sotkuinen.
– Kahden kuukauden viivytys ja lento-onnettomuus viittaavat siihen, että Venäjän johtaja erehtyi, muutti mieltään ja turvautui sitten teatteritemppuihin palauttaakseen arvovaltansa.
Kenraali Sergei Surovikinin samanaikainen erottaminen ilma- ja avaruusvoimien komentajan paikalta on Lucasin mukaan osa asevoimien laajempaa puhdistusta epäonnistuneen kapinahankkeen jälkimainingeissa.
– Putinin tulilinjalla ovat myös vallankaappaajia tukeneet ultrapatriootit, joiden mielestä Kreml on käynyt sotaa liian heikosti. Suurisuinen entinen FSB-upseeri Igor ”Strelkov” Girkin pidätettiin ja asetettiin syytteeseen ”ekstremismistä” viime kuussa. Meneillään olevat tukahduttamistoimet luovat täydellisen tilaisuuden tilien selvittämiselle. Tämä siirtää huomiota pois Ukrainan vastaisesta sodasta ja syövyttää Putinin vallan perustuksia, Lucas sanoo.
– Viimeiset 25 vuotta ovat olleet maan historian pisin ”normaaliuden” kausi – Venäjän synkkien standardien mukaan siis. Väkivaltaiset mullistukset horjuttavat tätä perintöä. — Ne vahingoittavat myös käsitystä Putinin auktoriteettia pönkittäneestä kaikkitietävyydestä ja kaikkivoipaisuudesta. Kun nämä illuusiot puhkeavat, valta Venäjällä on vaakalaudalla. Putin näyttää ailahtelevalta ja otteensa menettäneeltä, Lucas toteaa.
– Prigožinin tappaminen oli Putinille lyhyesti sanottuna taktinen menestys mutta strateginen tappio. Venäjän johtaja on osoittanut voivansa edelleen käyttää valtaa häikäilemättömästi. Hän on kuitenkin tehnyt sen tavalla, joka vahingoittaa hänen valtaansa ylläpitävää sääntö-, rangaistus- ja suhdejärjestelmää. Väkivalta oli aikoinaan poliittista valuuttaa Venäjän vallan marginaalissa – nyt se on sen ytimessä.