Venäjä käy Ukrainaa vastaan raakaa kulutussotaa paitsi sotilaallisin, myös taloudellisin ja sosiaalisin keinoin. Ukraina, joka on menettänyt jo kolmanneksen bkt:staan ja jonka väestöstä kolmannes on joutunut jättämään kotinsa, voi voittaa taisteluita, mutta silti hävitä sodan, Yhdysvaltain entinen valtiovarainministeri Lawrence Summers, Maailmanpankin ex-pääjohtaja Robert Zoellick ja Virginian yliopiston professori Philip Zelikow varoittavat.
– Ukrainan liittolaiset ovat rientäneet antamaan maalle aseapua, mutta epäröineet ratkaisevalla talousrintamalla, he kirjoittavat Washington Postissa.
– Käyttämällä ne Venäjän keskuspankin noin 300 miljardin dollarin varat, jotka länsimaiden hallitukset sodan alkaessa jäädyttivät, Vladimir Putinille osoitettaisiin, että hän ei voi päihittää taloudellisesti Ukrainaa ja länttä, he sanovat.
– Olisi elegantin oikeudenmukaista käyttää nyt käyttämättömänä lojuvat Venäjän valtion varat Moskovan aiheuttaman tuhon kustannusten kattamiseen, he toteavat.
Venäjän jäädytettyjen varojen ohjaaminen Ukrainalle edellyttäisi Summersin, Zoelickin ja Zelikowin mielestä nyt Yhdysvaltojen johtajuutta.
Yhdysvallat käyttää kiitettävästi miljardeja dollareita kuukaudessa hätäapuna vain auttaakseen Kiovaa maksamaan kuukausittaiset laskunsa. Tämä ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu, eikä sen turvin kyetä toden teolla käynnistämään elvytys- ja jälleenrakennustoimia, he sanovat.
– Venäjän jäädytettyjen varojen käyttäminen tähän tarkoitukseen olisi moraalisesti oikein, strategisesti viisasta ja poliittisesti tarkoituksenmukaista, he toteavat.
Oikeudellinen pohja on heidän mukaansa olemassa. YK on marraskuussa 2022 muodollisesti todennut, että Venäjän on vastattava kansainvälisen oikeuden vastaisten tekojensa kaikista seurauksista ja suoritettava korvauksia kaikista tuottamistaan vahingoista.
Yhtenä ennakkotapauksena he mainitsevat Irakin hyökkäyksen Kuwaitiin vuonna 1990. Silloin pankit eri puolilla maailmaa jäädyttivät YK:n päätöslauselman perusteella yli 50 miljardin dollarin arvosta Irakin valtion varoja, jotka ohjattiin lopulta sotakorvauksina vahinkoa kärsineille maille ilman erillisiä oikeustoimia tai Irakin suostumusta.
