Kokonaisveroaste on finanssipolitiikan tervehdyttämisen mittarina harhaanjohtava – varsinkin, jos sen korottamiseen pyritään ansiotuloverotusta kiristämällä, kirjoittavat Etlan toimitusjohtaja Aki Kangasharju ja tutkimusjohtaja Tero Kuusi.
Kirjoittajien mukaan verotuksella tehdään paljon hyvää, mutta sen haitat ovat Suomessa jokseenkin tabu. Verotuksen kritisoiminen mielletään herkästi rikkaiden suosimiseksi.
– Jos verotuksen haittoihin ei usko, julkisen talouden sopeuttaminen hyvätuloisten verotusta kiristämällä on pelkästään solidaarisuutta. Paremmin tienaavat saadaan mukaan talkoisiin ilman, että se kostautuu talouden heikkoutena. Verotuksen keventäminen puolestaan on paremmin tienaavien suosimista, Kangasharju ja Kuusi kirjoittavat.
Ideaalista on kirjoittajien mkaan ollut helppo pitää kiinni, sillä verotuksen taloutta kangistava vaikutus jää helposti piiloon tutkijoiden suosimissa yksilötason ja lyhyen aikavälin tarkasteluissa.
– Ansiotulojen veroprogression jyrkentäminen näyttää vähentävän työtunteja niin vähän, että haittoja pidetään pieninä, he kirjoittavat.
Ansiotulojen korkeat rajaveroasteet voivat aiheuttaa suuria kannustinvaikutuksia myös yksilötasolla.
– Kun 500 euron bruttopalkan korotuksesta jää käteen 200 euroa, kannustaa se ennemmin periksi antamiseen kuin työuralla etenemiseen, he kirjoittavat.
Kirjoittajien mukaan kokonaisveroaste näyttäytyy ongelmallisena talouspolitiikan mittarina, sillä veroasteet vaikuttavat verokertymään sen mukaan, mitä veroja kiristetään.
– Ansiotulojen rajaveroasteiden kiristykset kääntyisivät todennäköisesti itseään vastaan. Veroprosenttien kiristämisestä huolimatta euromääräinen kokonaisverokertymä pienenee, koska taloudellinen aktiviteetti vähenee, he arvioivat.
Verotulot kasvaisivat sen sijaan korkeinta rajaveroastetta alentamalla taloudellisen aktiviteetin lisääntyessä.
