Seuraava ilmasota voitetaan halvoilla ohjuksilla eikä drooneilla, ukrainalaistaustainen amerikkalaisasiantuntija Vitali Gontsharuk sanoo.
Autonomisia navigointijärjestelmiä drooneille ja roboteille kehittävän A19Lab-yrityksen toimitusjohtaja ja Ukrainan tekoälykomitean entinen johtaja varoittaa puolustusalan asiantuntijasivusto War On the Rocksin kirjoituksessaan länsimaita Ukrainan kopioimisen seurauksista.
Hän ottaa tekstissään hampaisiinsa Nato-maissa etenkin poliitikkojen parissa vallalla olevan drooni-innostuksen. Sellaista on näkynyt viime aikoina Suomessakin.
– Nato-maiden puolustuspäätöksistä vastaavat ovat alkaneet vihdoin kaataa rahaa drooneihin katsottuaan neljä vuotta sotaa Ukrainassa. Iranin sota on vain lisännyt näihin investointeihin kohdistuvaa huomiota. Oletuksena on, että miehittämättömät järjestelmät tulevat takaamaan pitkäaikaisen etulyöntiaseman konflikteissa, jotka edellyttävät sekä maaoperaatioita että infrastruktuurin puolustamista, Gontsharuk summaa.
Ukrainan taistelukentän kokemukset viitoittavat hänen mukaansa kuitenkin jo aivan toisenlaiseen tulevaisuuteen. Asiantuntija huomauttaa Venäjän siirtyneen kehittämään potkurikäyttöisistä pommilennokeista suihkumoottoreilla varustettuja versioita, jotka toimivat halpojen ohjusten tavoin. Potkurilennokkeja nopeammin ja korkeammalla lentäviä aseita on huomattavasti vaikeampi pysäyttää.
Tämä on tehnyt meilläkin paljon mediahuomiota saaneista Ukrainan potkurikäyttöisistä torjuntadrooneista tehottomia.
– Koko ajatus edullisesta potkurikäyttöisiin järjestelmiin perustuvasta torjuntadroonijärjestelmästä ei enää näytä yhtään niin lupaavalta kuin kaksi tai kolme vuotta sitten, Vitali Gontsharuk sanoo.
Hänen mukaansa Iranin käyttämä edullinen 358-torjuntaohjus on paljon parempi esimerkki nykyisin toimivasta järjestelmästä. Niin sanottu väijyvä ohjus on yllättänyt Iranin sodassa valtavan määrän amerikkalaisia Reaper-lennokkeja.
– Läntiset puolustushallinnot näyttävät kuitenkin vain lisäävän panostuksia potkurikäyttöisiin miehittämättömiin ilma-aluksiin sekä hyökkäys- että droonintorjuntatehtävissä, Gontsharuk päivittelee.
Hänen mukaansa taustalla saattaa vaikuttaa puolustusteollisuuden paine tai liika usko droonien ylivoimaan, vaikka järjestelmillä on fyysisiä rajoja, joita vastustajat voivat hyödyntää ja kiertää.
Vitali Gontsharuk varoittaa potkuridroonien vanhenvan käsiin, mikäli Naton vastustajat onnistuvat lisäämään edullisten ohjusten ja suihkumoottoreilla varustettujen droonien tuotantoa samalla kun energia-aseita saadaan kehitettyä sille tasolle, että niitä voidaan käyttää tehokkaasti ilmatorjuntaan.
Lännessä nyt kehitteillä olevat droonit ovat Vitali Gontsharukin mukaan tulevaisuudessa ominaisuuksiltaan riittämättömiä puolustus- ja hyökkäysoperaatioissa.
Gontsharuk kehottaa länsimaita suhtautumaan varsin varoen Ukrainan innovaatioiden kopioimiseen.
– Nato-maissa panostetaan nyt liikaa järjestelmiin, jotka saattavat jo olla vanhenemassa käsiin.
Asiantuntijan mukaan potkurikäyttöiset droonit tulevat yhä olemaan käyttökelpoisia joissakin taistelutilanteissa. Niistä ei kuitenkaan ole iloa lähitulevaisuuden konflikteissa, joissa käytetään nopeammin liikkuvia järjestelmiä ja energia-aseita ja joissa aikaikkunat vastustajan aseiden torjuntaan ovat pienet. Tämän takia länsimaiden pitäisikin Gontsharukin mielestä panostaa droonien sijasta halpojen ohjusten ja energia-aseiden kehitykseen.
Halpoja, mutta fiksuja ohjuksia
Vitali Gontsharukin mielestä Nato-maat tarvitsevat edullisia ja nopeasti massatuotettavia ohjuksia.
– Matematiikka ei armahda. Jos vihollinen pystyy tuottamaan tuhansia suihkumoottoridrooneja 20 000-50 000 dollarin kappalehintaan, ei vastaus siihen voi olla yli 500 000 dollarin ohjus tai potkurikäyttöinen torjuntadrooni.
Gontsharukin mukaan korkeintaan joitakin kymmeniä tuhansia dollareita kappaleelta maksava läntinen torjuntaohjus muuttaisi ilmapuolustuksen logiikan täysin. Gontsharukin mukaan ajatus hinnasta voi vaikuttaa nyt kaukaa haetulta. Hän perustelee näkemystään kuitenkin esimerkeillä droonien hinnan putoamisesta.
Kaava olisi yksinkertainen: tekoälyä hyödyntävä torjuntaohjus itsenäisellä maalinhaulla ja satelliiteista riippumattomalla navigointijärjestelmällä.
Tällainen järjestelmä voitaisiin asiantuntijan mukaan kehittää olemassaolevan teknologian pohjalta. Puuttuva pala on massatuotanto. Aseen tuotantoa voitaisiin skaalata uhan mukaan.
Droonien tulevaisuus on taas Gontsharukin mukana pikemminkin logistiikassa kuin aseina. Hän vertaa niitä kuorma-autojen rooliin.
– Potkurikäyttöinen drooni tai maalla liikkuva robotti kuljettamassa kahdesta kymmeneen kappaletta edullisia torjuntaohjuksia, jotka on varustettu itsenäisellä kohteen havaitsemisen ja laukaisun järjestelmällä on perustavanlaatuisesti erilainen asejärjestelmä kuin pelkkä drooni tai pelkkä ohjus, hän maalaa.
Miksi lännessä ei toimita?
Vitali Gontsharukin mukaan Nato-maissa ei tehdä oikeita asioita. Syyt löytyvät hänen mielestään politiikasta, sääntelystä ja puolustusteollisuudesta.
– Droonit ovat näkyviä, esiteltäviä ja poliittisesti ymmärrettäviä. Puolustusministeri voi pitää nelikopteria kädessään. Olisi vaiheampaa selittää valiokunnalle parlamentissa, miksi uuden mikrorakettiärjestelmän tutkimuksen rahoittaminen on tärkeämpää kuin ostaa tuhat sellaista järjestelmää, jotka toimivat vielä viime vuonna. Byrokratia palkitsee yleensä konkreettisia ja ennalta tuttuja ratkaisuja.
Ohjusten ja niiden vaatimien ohjaus- ja moottorijärjestelmien tuotanto on lisäksi paljon lennokkeja monimutkaisempaa ja säännellympää.
Kysymys ilmasodan kehityksestä on Gontsharukin mukaan kuitenkin strategisesti merkittävä. Hänen mielestään tilanne on ymmärretty paljon länttä paremmin sekä Venäjällä että etenkin Kiinassa.
Lännellä on Gontsharukin mukaan vielä aikaa vastata muutokseen. Yhdysvalloissa ja Euroopassa on edelleen yrityksiä, insinööriosaamista ja teknisiä instituutioita, joiden avulla voidaan rakentaa paitsi suuria avaruusraketteja myös halvempia ohjusjärjestelmiä ja suihkumoottorilla varustettuja drooneja, joita tulevat alueelliset sodat hänen arvionsa mukaan vaativat.
Tämä potentiaali jää kuitenkin käyttämättä, ellei asehankintoihin liittyvä politiikka muutu.
Gontsharukin mukaan Ukraina antoi potkuridrooneille niiden hetken ja teki niistä näkyviä puolustuspiireissä ja poliitikkojen keskuudessa. Teknologinen kehitys ei hänen mukaansa kuitenkaan seuraa politiikan tuulia.
– Sitä ohjaavat fysiikka, teollinen kilpailu ja se, että lännen vastustajat seuraavat jo omaa teknologista tiekarttaansa.
Hänen mukaansa lännen viholliset valmistautuvat jo sodankäynnin seuraavaan vaiheeseen.