Yhdysvallat käytti Iranin sodassa suuren osan tärkeimmistä ohjusvarastoistaan, arvioi ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija Henri Vanhanen X-viestipalvelussa julkaisemassaan ketjussa. Hänen mukaansa joidenkin varastojen palauttaminen kestää vuosia.
– Tämä on ongelma Washingtonille, mutta myös Ukrainalle, Natolle ja Suomelle.
Vanhasen mukaan Yhdysvallat on käyttänyt arviolta yli tuhat Patriot-ohjusta, yli tuhat Tomahawkia ja yli tuhat JASSM-risteilyohjusta. Hän arvioi pelkästään käytettyjen ampumatarvikkeiden korvaamisen hinnaksi yli 26 miljardia dollaria.
– Ne ovat sodan ylivoimaisesti suurin yksittäinen kustannus.
Vanhasen mukaan haaste ei ole Yhdysvaltojen rahojen riittävyys, vaan aika.
– Rahaa Yhdysvalloilla kyllä on, ongelma on aika.
Tomahawk-varastojen palauttaminen sotaa edeltäneelle tasolle kestää nykyisillä toimitusaikatauluilla arvion mukaan vuoteen 2030–2031. Patriot- ja THAAD-varastojen palautuminen taas vuoteen 2029.
– Ohjusta ei voi tilata tänään ja saada ensi kuussa.
Vanhasen mukaan Yhdysvaltojen pitää nyt ratkaista, kenelle uudet ohjukset menevät ensin.
– Omiin varastoihin, Ukrainalle, Euroopan tai Lähi-idän liittolaisille vaiko Tyynellemerelle mahdollista Kiina-konfliktia varten?
Vanhasen mukaan kaikille ei riitä samaan aikaan, ja tämän ymmärtävät myös Peking ja Moskova.
Hänen mukaansa juuri siksi kyse ei ole vain Iranista.
– Iranin sota on luonut USA:lle ”haavoittuvuusikkunan” läntiselle Tyynellemerelle. Kiina näkee, että suuri osa samoista aseista, joita USA tarvitsisi Aasiassa, on nyt käytetty Irania vastaan.
Yksi sota siis heikentää valmiutta seuraavaan, mikä herättää kysymyksiä myös Euroopassa.
– Jos Yhdysvallat joutuu lähivuosina priorisoimaan oman alueensa ja Tyynenmeren puolustamista, kuinka paljon ilmatorjuntaohjuksia se pystyy vapauttamaan Ukrainalle tai Eurooppaan? Jonot ovat pitkät.
Suomen kannalta vaikutus on Vanhasen mukaan epäsuora mutta todellinen.
– Meidän puolustus perustuu osittain siihen, että Nato ja etenkin Yhdysvallat pystyy vahvistamaan pohjoista Eurooppaa myös silloin, kun maailmassa on samaan aikaan useita kriisejä. Entä jos näin ei olekaan?
Vanhasen mukaan kyse ei ole vain siitä, saako Suomi jonkin tietyn ohjusjärjestelmän.
– Olennaisempaa on koko liittokunnan kyky suojata lentotukikohtia, satamia, joukkojen keskitysalueita ja kriittistä infrastruktuuria Venäjän ballistisilta ohjuksilta ja pitkän kantaman iskuilta.
Vanhanen toteaa, että Suomen kannalta johtopäätös on selvä.
– Meidän on kasvatettava omia varastoja jo ennen kriisiä, varmistettava pitkät hankintasopimukset ja rakennettava Eurooppaan tuotantokykyä, jota ei tarvitse aloittaa tyhjästä sodan jo alettua.
Vaikka Iranin sota maksoi Yhdysvalloille arviolta noin 40 miljardia dollaria, ei suurin kustannus Vanhasen mukaan ole välttämättä raha.
– Todellinen hinta voi olla se, että Yhdysvallat joutuu seuraavien vuosien ajan valitsemaan, minkä liittolaisen, alueen tai sodan tarpeet asetetaan etusijalle.