Hallituksen tähän mennessä päättämät toimet vahvistavat julkista taloutta selvästi, mutta julkinen velkasuhde ei silti ole vakautumassa hallitusohjelman tavoitteen mukaisesti, lausuu Talouspolitiikan arviointineuvosto maanantaina julkaisemassaan raportissa.
Tämä johtuu neuvoston mukaan heikon suhdannekehityksen lisäksi myös siitä, että hallituksen politiikka ei ole täysin johdonmukaista.
Arviointineuvosto julkaisee vuosittain arvionsa hallituksen talouspolitiikan linjasta ja julkisen talouden kestävyydestä.
Heikko suhdannetilanne on neuvoston mukaan yksi syy sille, että julkinen velka jatkaa kasvuaan hallituksen sopeutustoimista huolimatta. Esimerkiksi työn tarjonnan lisäämiseen tähtäävien sosiaaliturvaleikkausten ja julkisen sektorin henkilöstövähennysten myönteiset vaikutukset julkiseen talouteen voivat näkyä täysimääräisesti vasta suhdanteen selvästi vahvistuessa, neuvosto muistuttaa.
Toinen syy velkaantumisen jatkumiselle on neuvoston mukaan se, että hallituksen politiikka ei kaikilta osin tue velkaantumisen taittamista.
– Hallitus keventää sellaisiakin veroja, jotka eivät ole kokonaistuotannon kannalta erityisen haitallisia ja toisaalta jättää eläke-etuudet lähes kokonaan sosiaaliturvaleikkausten ulkopuolelle, arviointineuvosto linjaa.
Kevään 2025 puoliväliriihessä hallitus kevensi hieman pieni- ja keskituloisten tuloverotusta, laski selvästi suurituloisimpien ylintä rajaveroastetta ja päätti alentaa yhteisöveroa kahdella prosenttiyksiköllä vuodesta 2027 alkaen. Vaikka hallitus päätti myös eräistä veronkorotuksista, kokonaisuutena päätökset keventävät verotusta selvästi.
Hallitus perustelee veronkevennyksiä työnteon kannustimien vahvistamisella ja talouskasvun edellytysten parantamisella.
Neuvoston mukaan erityisesti ylimmän rajaveron alentamista voidaan perustella tällaisella tavoitteella. Myös yhteisöveron alentaminen voi olla kokonaistuotannon kasvattamisen näkökulmasta järkevää.
– Kokonaisuutena tehdyt veropäätökset eivät ole kovin johdonmukaisia, sillä hallitus keventää myös työllisyyden tai investointien kannalta vähemmän haitallisia veroja. Julkisen talouden kannalta olisi ollut perusteltua tehdä myös enemmän veronkiristyksiä, esimerkiksi uudistamalla listaamattomien yritysten osinkoverotusta tai karsimalla verohelpotusten muodossa annettuja yritystukia, arviointineuvosto toteaa.
Hallitus on antanut alustavan esityksen eläkeuudistuksesta, jonka tavoitteena on vahvistaa julkista taloutta erityisesti kasvattamalla eläkerahastojen tuottoja lisäämällä osakesijoitusten ja muiden korkeamman riskin sijoitusten osuutta. Suuremmat sijoitustuotot voisivat pitkällä aikavälillä mahdollistaa työeläkemaksun alentamisen.
Lakisääteinen ja osin rahastoiva eläkejärjestelmämme mahdollistaa sijoitustuottoihin liittyvien riskien jakamisen jopa eri sukupolvien välillä, mikä voi perustella aiempaa suuremman riskinoton. Neuvosto arvostelee sitä, että uudistuksessa ei sovittu säännöistä, jotka määrittelisivät, miten kasvaneet sijoitusriskit jaetaan työntekijöiden, eläkeläisten ja eri sukupolvien kesken.
– Uudistus leikkaisi eläke-etuuksia ainoastaan tilanteissa, joissa kuluttajahinnat nousevat pidemmän ajan palkkoja nopeammin. Siksi uudistus ei mahdollista työeläkemaksun tai muiden sosiaaliturvamaksujen alentamista lähivuosina eikä myöskään auta kääntämään julkista velkaantumista laskuun EU:n finanssipoliittisten sääntöjen edellyttämässä aikataulussa, neuvosto arvioi.
Sosiaaliturvan johdonmukainen kehittäminen edellyttäisi eläke-etuuksien kriittistä tarkastelua muiden etuuksien rinnalla. Neuvoston mukaan esimerkiksi ansiosidonnaisten työttömyysjaksojen eläkekarttuman poistaminen olisi ollut monille työttömille toteutettuja etuusleikkauksia vähemmän haitallinen vaihtoehto.
Arviointineuvosto mainitsee myös, että hyvinvointialueiden rahoitukseen vaikuttavien sairastavuustietojen kirjaamiskäytännöt ja kattavuus vaihtelevat alueittain, mikä on yksi eriytymistä selittävä tekijä, joka heikentää rahoituksen kohdentumista todellisen palvelutarpeen mukaan.
– Diagnoositietoihin perustuva rahoitus luo myös taloudellisen kannustimen kirjata tietynlaisia diagnooseja matalalla kynnyksellä ja toisaalta säästää ennaltaehkäisevissä palveluissa. Näitä ongelmia voitaisiin lieventää luopumalla sairastavuustietojen käytöstä alueiden välisessä rahanjaossa, neuvosto ehdottaa.
