Vladimir Putinin helmikuussa 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainaa vastaan merkitsee Eugene Rumerin mukaan peruuttamatonta käännekohtaa hänen poliittisella urallaan. Vaikka Putin pysyisi vallassa vielä neljännesvuosisadan ajan, häntä pidettäisiin silti ikuisesti sotarikollisena, Rumer sanoo.
Eugene Rumer on Carnegie-ajatushautomon Venäjän ja Euraasian tutkimusohjelman johtaja ja entinen tiedusteluvirkamies. Hänen mukaansa sota myös jättää Venäjän yhteiskuntaan ja politiikkaan tahran, joka säilyy vielä pitkään sen jälkeen, kun Putinista on aika jättänyt.
– Putinin vuosikymmeniä kestäneen valtakauden aikana tekemät muutokset ovat varmistaneet, että Venäjä ei yhtäkkiä synny uudelleen muuttuneena maana. Hän on saanut otteen maan eliitistä – jopa sen näennäisliberaalista siivestä – ja kytkenyt sen Venäjän rikoksiin Ukrainassa. Hän on saavuttanut kansan tuen sodalle käyttämällä hyväkseen yhteiskunnan välinpitämättömyyttä ja sen nostalgista suhdetta Venäjän imperialistista historiaa kohtaan, Rumer toteaa Foreign Affairs -lehdessä.
Putin on onnistunut hänen mukaansa myrkyttämään Venäjän ja lännen suhteet tavalla, jota hänen seuraajiensakaan on vaikea paikata. Kun Putin aikanaan tavalla tai toisella väistyy, on Rumerin mielestä epätodennäköistä, että Venäjän eliitti ja kansa havahtuisivat käsittelemään hänen perintöään tavalla, joka mahdollistaisi pysyvän muutoksen.
Hän muistuttaa, että vaikka Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov kumosi Josif Stalinin henkilöpalvonnan kommunistisen puolueen johdolle vuonna 1956 pitämässään puheessa, tämän maine suurena johtajana palautettiin osittain jo 1960-luvun virallisessa neuvostopropagandassa.
Vastaava kuvio toistui, kun Boris Jeltsin kielsi vuonna 1991 kommunistipuolueen, mutta jo vuonna 1993 puolue toimi jälleen.
– Putinin perilliset voivat syyttää häntä epäonnistumisesta. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin syyllisyyden myöntäminen ja siihen liittyvän vastuun kantaminen. Jos menneisyydestä voi päätellä mitään, he todennäköisesti seuraavat hänen jalanjälkiään.
