Vaikka venäläisessä kulttuurissa on ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa pitkään työskennelleen brittitutkija Edward Lucasin mukaan paljon ihailtavaa, se ei saisi tehdä sokeaksi Venäjän häikäilemättömille toimille.
– Kun olen ollut neljän vuosikymmenen aikana tekemisissä ensin Neuvostoliiton ja sitten Venäjän federaation kanssa, olen kohdannut lukemattomia diplomaatteja, toimittajia ja tieteenharjoittajia, joiden maailmankuvaa on muokannut rakkaus Venäjän kieleen ja kulttuuriin, Lucas kirjoittaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Monille, jopa useimmille, Venäjä-asioita hoitaville ulkomaalaisille tämä yhteinen tausta on vuosikymmenten ajan luonut sanattomia ja kyseenalaistamattomia oletuksia. Komennus Moskovaan on ollut uran ehdoton kohokohta. Venäläinen näkökulma mihin tahansa aiheeseen on tietenkin ollut tärkein ja kiinnostavin, hän ironisoi.
Venäjän ihailu on johtanut hänen mukaansa siihen, että venäläisiä tabuja ja neurooseja on ymmärretty ja niitä kohtaan esitettyjä vastalauseita on pidetty osoituksena tietämättömyydestä. Myös venäläiseen imperialismiin ja sen vaikutuksiin – niin avoimiin kuin piileviin – moni on suhtautunut epäolennaisina sivuseikkoina.
Lucas itse kertoo ajatelleensa toisin. Häntä häiritsi jo varhain se, että Venäjää on pidetty kiehtovana, salaperäisenä ja kunnioitettavana siirtomaa-ajan orientalismin hengessä, kun taas muihin Itä-Euroopan maihin on suhtauduttu alentuvasti ja naureskellen.
Tietämättömyys on suurta
Venäjän kuviteltua erityisasemaa kuvastaa Lucasin mukaan 1800-luvulla eläneen venäläisrunoilija ja -diplomaatti Fjodor Tutševin usein toistettu sitaatti: ”Venäjää ei voi ymmärtää pelkällä järjellä. Mikään tavallinen mittapuu ei voi ilmaista sen suuruutta. Venäjä on yksin, ainutlaatuinen – se on maa, johon voi vain uskoa.”
– Tällaisesta lähestymistavasta ei löydy esimerkkejä muualta. Edes Kiina ei hallitse Aasiaa koskevaa käsitystämme samaan tapaan, Lucas sanoo.
– Seuraus on vahingollinen etenkin tilanteessa, jossa Kreml käyttää kieltä, kulttuuria ja historiaa aseina naapuriensa painostamiseen. Minulle kerrotaan toistuvasti esimerkiksi, että Krim on ollut ”aina” venäläinen, tai että Kiova on ”venäläisten kaupunkien äiti”, hän toteaa.
Tietämättömyys on hänen mukaansa niin suurta, että jopa akateemisissa julkaisuissa on asetettu kyseenalaiseksi se, onko Ukrainalla historiaa ollenkaan.
– Nämä väärinkäsitykset ja harhaluulot eivät vain vääristä akateemista keskustelua ja journalistista analyysia, vaan myös tukevat ja luovat edellytyksiä Venäjän murhanhimoiselle ja tuhoisalle hyökkäykselle Ukrainaan. Historiallisia tosiasioita uhmaten Vladimir Putin väittää, että Ukraina on pelkkä alue – ei valtio. On tarpeeksi kauheaa, että hän niin ajattelee. On häpeällistä, jos mekin siihen lankeamme.
