Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Antti Häkkänen (kok.) sanoo Turun Sanomille, että mukaan Euroopassa on vitkuteltu puolustusteollisen tuotannon ylösajossa.
Poliitikkojen päätökset aseteollisuuden uusista tilauksista viipyvät, vaikka Eurooppa on poliittisissa julistuksissaan sitoutunut antamaan Ukrainalle aseapua sen sodassa Venäjää vastaan. Lisäksi Eurooppa on sitoutunut ottamaan enemmän vastuuta omasta puolustuksestaan.
Häkkäsen mukaan tähän asti Ukrainassa on selvitty, mutta kevään mittaan tulee ongelmia, jos Ukrainalle ei saada sen tarvitsemaa kalustoa.
– Ukraina ei kestä, jos länsiapu ei jatku. Ongelma on se, että materiaalivarastot Yhdysvalloissa ja erityisesti Euroopassa ovat alkaneet ehtyä, hän sanoo.
Ukrainan hallitus on viestinyt länsimaille, että se kärsii tällä hetkellä pahasta ammuspulasta.
Maanantaina EU:n ulkoministerit pääsivät sopuun EU:n ulkosuhteiden korkean edustajan Josep Borrellin kahden miljardin euron suunnitelmasta, jolla Euroopasta toimitetaan Ukrainaan lisää ammuksia.
Häkkäsen mukaan Euroopassa on nyt viimeinen hetki saada puolustusteollinen tuotanto kunnolla vauhtiin.
Hänen mielestä Yhdysvalloissa poliittinen johto on tiedostanut Ukrainan sodan luoman tilanteen vakavuuden ja sen synnyttämät tarpeet Eurooppaa paremmin.
Häkkänen huomauttaa, että Yhdysvalloissa tehtiin jo viime syyskuussa päätökset, joilla se nelinkertaistaa oman ammustuotantonsa.
– Yhdysvallat lukee tilannetta Ukrainassa paremmin kuin Eurooppa. Se on ymmärtänyt, että Ukrainan sodasta tulee pitkäkestoinen konflikti, jossa puolustusteollisuuden tuotannon rooli on ratkaiseva, Häkkänen toteaa.
– Euroopassa on kuultu suuria puheita, mutta toistaiseksi vain vähän tekoja. Erityisesti Saksa ja Ranska ovat liikkuneet tässä asiassa todella hitaasti.
Häkkänen katsoo, että Saksan ja Ranskan jähmeys varustelukysymyksessä on useampien syiden summa.
Asiaa selittää osaltaan maiden poliittinen päätöksentekojärjestelmä ja osaltaan niiden historiallinen Venäjä-suhde, joka on monisyinen.
Viivyttelyn taustalla on Häkkäsen mukaan myös oman kansallisen edun tavoittelua.