Joka päivä saamme uutta tietoa hyvinvointialueiden kriiseistä. Nyt huudetaan jo vähintään 1,4 miljardin euron lisärahoitusta. Samalla annetut rahat ovat kadonneet kuin Molokin kitaan. Edellisen pääministerin Sanna Marinin hallitus antoi 500 miljoonaa euroa lisärahoitusta hoitojonojen purkuun viime keväänä. Sen tuloksena hoitojonot ovat pidentyneet muutamassa kuukaudessa jopa 45 prosenttia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan elokuussa oli 30 500 ihmistä yli kuuden kuukauden laittomassa hoitojonossa. Lisäksi kolmesta kuuteen kuukautta hoitoon jonottavia ihmisiä on 48 000. Puoli miljardin lisärahoitus ei siten ole parantanut tilannetta.
Hädässä tehdään usein hätiköityjä ratkaisuja ja peiliin katsomisen sijasta on ryhdytty syyttämään yksityistä terveydenhoitoa. Viimeinen syyttelyn kohde ovat olleet kalliit vuokralääkärit. Käytännössä vuokralääkärit eivät ole edes ostopalvelua/aitoa yhteistyötä, vaan vuokralääkärien käytöllä on oman palveluntuotannon puutetta hätäpäissään pyritty täydentämään nopeilla ratkaisuilla. Kun ensin kieltäydytään yhteistyöstä ja sitten viime hetkellä käytetään palvelua, se tuppaa olemaan kallista.
Kun ei ole aivan viimeinen hätä käsissä, on silloinkin käännytty väärään suuntaan. Länsi-Uusimaan hyvinvointialue ilmoitti, että kukaan yksityinen palvelun tuottaja ei saa nostaa hintoja, koska on voimakas tarve tasapainottaa hyvinvointialueen taloutta. Talouden tasapainottamiseksi kukaan ei ehdottanut, että nyt lasketaan nopeasti oman tuotannon kustannukset/laatu ja verrataan niitä yksityiseen palvelutuotantoon.
Pohjois-Pohjanmaalla on ryhdytty irtisanomaan yksityisiä kotipalvelujen tuottajien sopimuksia. Pahimmillaan yksityistä hyvinvointipalvelua ajetaan nopeasti ja julmasti alas. Sopimuksia irtisanotaan varoittamatta niin lyhyellä irtisanomisajalla, että yritykset eivät ehdi toteuttamaan edes muutosneuvotteluja. Työntekijöiden irtisanominen ei kuulemma ole ongelma, koska hyvinvointialue voi rekrytoida sitten irtisanotut osaajat. Todella lyhytjänteistä politiikkaa.
Suuri idea monilla hyvinvointialueilla näyttää olevan, että keskitytään pelkästään omaan tuotantoon. Todennäköisesti se on pian totta, koska tällä menolla yksityisiä sote-alan yrityksiä menee nopeaa tahtia konkurssiin. Samalla katoaa alueilta sote-alan yrittäjyys. Onneksi on myös alueita, joita voi yrittäjyyden näkökulmasta kehua. Päijät-Hämeessä ja Pirkanmaalla yksityisiä palveluntuottajia rohkaistaan mukaan sote- ja tukipalvelujen tuottajiksi.
Nyt suosittelen uusien hyvinvointialueiden päättäjiä katsomaan kriisin keskellä hiukan omaa nokkaa pidemmälle. Ensimmäinen tehtävä hyvinvointialueilla on oman palvelutuotannon kustannustason avaaminen reilusti ja vertailukelpoisesti. Tämä antaa päättäjille tärkeää tietoa siitä, miten palvelut kannattaa jatkossa tuottaa. Jo viiden prosentin tuottavuuden kasvu merkitsee 1,2 miljardin euron säästöä. Tämä summa voitaisiin sitten laittaa vaikka hoitojonojen purkuun. Yhdessä olemme huomattavasti nykyistä vastakkainasettelun mallia parempia.
