Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan hoitajapulaan on mahdollista löytää ratkaisu, mutta se vaatii poliittisten päättäjien todellista tahtoa sekä lisärahoitusta.
Viime viikkoina ovat tiedotusvälineet kertoneet terveydenhuollon päivystysyksikköjen kaaoksesta, jonka aiheuttajaksi on esitetty muun muassa vanhuspalvelulain henkilöstömitoituksia koskevia säädöksiä. Useat työnantajien edustajat ovat vaatineet lainsäädännön muuttamista ja henkilöstömitoituksien pienentämistä tai lain määräysten soveltamiseen lykkäysaikoja.
Paavolan mukaan asian kommentoijat eivät näytä muistavan sitä, miksi henkilöstömitoituksista oli laissa säädettävä.
– Vuonna 2013 voimaan tulleessa vanhuspalvelulaissa määrättiin, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta, ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut. Säädöksiä ei riittävästi noudatettu ja vanhusten oikeuksia rikottiin törkeästi, Paavola toteaa tiedotteessaan.
Vanhustenhuollon kriisi nostettiin voimakkaammin julkisuuteen vuonna 2018 alan työntekijöiden ja vanhusten omaisten runsaiden yhteydenottojen jälkeen.
– Eduskunta teki kohun jälkeen oikean ratkaisun lisätessään vanhuspalvelulakiin säädökset henkilöstön määrästä vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa, sanoo Paavola.
Hänen mukaansa vanhustenhoidon henkilöstöpula sekä vanhuksille sopivien hoitopaikkojen puute aiheuttavat koko sotessa vakavan häiriötilan.
– Jos tätä ei tiedosteta, niin tulevina vuosina sairaaloiden sekä sote-keskusten päivystykset sekä vuodeosastot tulevat olemaan nykyistäkin ruuhkaisempia. Tilannetta pahentavat vielä voimakkaasti lisääntyvä vanhusten palvelutarpeiden kasvu sekä hoitoalan vetovoiman puute.
– Vetovoimaan pystytään vaikuttamaan huolehtimalla hoitohenkilöstön riittävästä määrästä sekä asianmukaisista työoloista sekä palkkauksesta. Ne eivät ratkea itsestään, vaan niihin tarvitaan ihan oikeaa rahaa sekä poliittisten päättäjien todellista tahtotilaa, toteaa Paavola.