Vuonna 1994 käynnistetty Naton rauhankumppanuusohjelma on entisen amerikkalaisen huippudiplomaatin mukaan syytä lukea yhdeksi puolustusliiton 70-vuotisen historian ansiokkaimmista saavutuksista.
– Toimiessani (Barack) Obaman hallinnon kaudella Yhdysvaltain suurlähettiläänä Ruotsissa näin läheltä sen erityisen roolin, joka rauhankumppanuudella oli Naton tuomiseksi lähemmäs Ruotsia ja Suomea, Azita Raji toteaa War on the Rocks -verkkolehteen kirjoittamassaan artikkelissa.
Kumppanuusohjelmalla on hänen mukaansa jatkossakin keskeinen asema Euroopan rauhan takaajana sekä Naton ja sen kumppanimaiden yhteistyön tiivistäjänä.
– Naton tulisi katsoa taaksepäin ylpeänä rauhankumppanuusohjelman perustamisesta. Siitä ei ole muodostunut vain uusien liittolaisten laukaisualusta, vaan olennainen aloite sellaisen kylmän sodan jälkeisen Euroopan rakentamiseksi, jossa vallitsee ”yhtenäisyys, vapaus ja rauha”, Raji toteaa presidentti Bill Clintonin hallinnon lanseeraamaan sloganiin viitaten.
Kumppanuusohjelman puitteissa Naton ja sen kumppanimaiden, kuten Suomen ja Ruotsin, keskinäinen yhteistoiminta on Rajin mukaan entisestään vahvistumassa.
– Siitä hyötyvät niin nämä maat kuin Nato. On myös Yhdysvaltojen kannalta hyvä asia, että sillä on luotettavia ja kykeneviä kumppaneita, jotka jakavat Euroopan puolustamisen ja turvallisuuden taakan, Raji sanoo.
– Vallitsevassa monimutkaisessa turvallisuusympäristössä, jossa Naton tulevaisuutta kyseenalaistetaan ja Yhdysvaltojen sitoutuminen puolustusliittoon näyttävät olevan hiipumassa, USA tarvitsee ystäviä – varsinkin sellaisia, jotka toimivat linnoituksena Venäjää vastaan, hän korostaa.
Liittoutumattomuuden ansa
Raji on aiemmin kehottanut suhtautumaan vakavasti Venäjän varoituksiin siitä, millaisiin seurauksiin Suomen ja Ruotsin mahdollinen Nato-jäsenyys voisi johtaa. The Wall Street Journalin julkaisemassa kirjoituksessa hän muistutti Venäjän ilmavoimien simuloineen iskuja Tukholmaan, maihin kohdistuneista kyberhyökkäyksistä, ilmatilaloukkauksista ja epävakauttamiseen tähtäävistä informaatio-operaatioista.
– Ruotsin ja Suomen kannalta ero kylmän sodan aikaan on siinä, että niillä ei ole ”puolueettomuuden” tarjoamaa epämääräistä ja epäluotettavaa turvaa, mutta ei myöskään Naton muodollista ja todellista suojaa. Kun jännitteet suhteessa Venäjään kasvavat, ruotsalaiset ja suomalaiset ovat historiallisen puolueettomuusidentiteettinsä ja nykyisen sotilaallisen liittoutumattomuutensa muodostamassa ansassa, Raji arvioi kirjoituksessaan.
Toisin kuin kylmän sodan aikana, maat voivat hänen mukaansa kuitenkin luottaa vahvaan sotilaalliseen suhteeseen Yhdysvaltain kanssa. Kahdenvälisin yhteisymmärryspöytäkirjoin sinetöity suhde mahdollistaa yhteisen suunnittelun, yhteisharjoitukset ja tiedustelutiedon vaihdon, hän painottaa.
