Amerikkalainen puolustusalan uutissivusto Breaking Defense käy tästä löytyvässä jutussaan läpi Pohjoismaiden ilmapuolustuksen tilaa ja uusia hankintoja. Erityistä huomiota kiinnitetään Ruotsiin ja Suomeen.
Jutussa huomautetaan Naton pääsihteeri Mark Rutten todenneen hiljattain, että puolustusliiton ilma- ja ohjustorjunnan kykyjen on kasvettava ”400 prosenttia”.
Venäjän Ukrainassa soveltama taistelutapa, jossa kaupunkeihin on kohdistettu toistuvasti massiivisia pitkän kantaman ohjus- ja lennokki-iskuja, on herättänyt asiantuntijapiireissä runsaasti keskustelua siitä, millainen Euroopan valtioiden kyky torjua tällaisia iskuja tai tehdä vastaiskuja todellisuudessa on.
Naton asevalvontakeskuksen entinen johtaja ja arvostettu strategisten aseiden asiantuntija, tutkija William Alberque sanoo suoraan, että Naton integroidun ilmapuolustuksen ja Venäjän ohjusuhan välinen niin sanottu ”ohjuskuilu” on huomattava. Suomeksi sanottuna Venäjällä on siis hänen mukaansa valtavasti enemmän ammuttavaa kuin meillä torjuntakykyä.
Tilannetta hankaloittaa entisestään se, että Venäjän ja Nato-maan välinen konflikti olisi asiantuntija-arvioiden mukaan varsin erilainen kuin hyökkäyssota Ukrainassa. Esimerkiksi Venäjän ohjuksiin perehtynyt Oslon yliopiston tutkija Fabian Hoffman on varoittanut Moskovan varautuvan jo suureen ”ohjussotaan”. Hoffmanin mukaan Venäjä on varastoinut runsaasti pitkän kantaman aseita.
Venäjän strategia-asiakirjoista ja muista julkisista lähteistä päätelleen Moskovan sotasuunnitelmat keskittyvät tutkijan mukaan ajatukseen lyhyestä, mutta intensiivisestä konfliktista, jossa Nato pakotetaan alistumaan. Tavoitteena ei ole tuhota Naton joukkojen kykyä taistella vaan vakuuttaa valtiot siitä, ettei vastarintaa kannata jatkaa, koska se vain lisäisi kustannuksia ilman mainittavaa hyötyä. Tässä toistuvat ohjusiskujen aallot olisivat keskeisessä roolissa.
William Alberquen arvio Breaking Defenselle on samoilla linjoilla Hoffmanin aiempien puheiden kanssa. Pyydettäessä arvioimaan ohjuskuilun vakavuutta asteikolla yhdestä kymmeneen, on vastaus kylmäävä.
– Arvioin, että kuilu on kahdeksan luokkaa. En näe pahemmin ilmapuolustuksia [Belgian] Monsissa tai vaikkapa Naton päämajan lähellä.
Alberque mainitsee kuitenkin ”hyvinä uutisina”, että Naton uusimmat jäsenet eli Suomi ja Ruotsi tuovat pöytään runsaasti tutkajärjestelmiä, ilmapuolustuksia ja ilmavoimat, jotka saadaan nyt muodollisestikin sisälle Naton ennakkovaroitus- ja taistelujärjestelmiin.
Tutkija nostaa esiin myös yhteistyön syvenemisen. Pohjoismaiden ilmavoimat ovat Suomen ilmavoimien toukokuussa julkaiseman tiedotteen mukaan matkalla siihen, että taistelukykynä voidaan puhua yhdestä yhtenäisestä joukosta.
William Alberquen mielestä ilmavoimien yhteistyö on tärkeä osa Venäjän uhkiin vastaamista.
Tutkija arvioi, että eri maissa käytössä olevien järjestelmien integraatioon liittyy kuitenkin vielä haasteita.
Jutussa listataan Pohjoismaiden ilmapuolustuksen kykyjä. Ensimmäisenä mainitaan Suomi ja Israelista tehty Daavidin linko -ilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinta sekä 64 amerikkalaisen F-35-hävittäjän hankinnat.
Ruotsilla on puolestaan hävittäjien ja laivaston ilmatorjuntakykyjen lisäksi muun muassa Ukrainassa tehokkaaksi osoittautuneita amerikkalaisia Patriot-järjestelmiä. Lähivuosina maahan on myös tulossa myös ainakin neljä amerikkalaista TPY-4-ilmavalvontatutkaa.
William Alberque pitää hyvänä, että valtaosa Pohjoismaiden ilmapuolustuksista koostuu joko kokonaan tai osaksi amerikkalaisista järjestelmistä. Tämä helpottaa huomattavasti yhteistoimintaa. Myös Daavidin linko on suunniteltu alusta alkaen Naton rakenteisiin sopivaksi.
