Arviolta 200 000 suomalaista sairastaa muistisairautta, ja määrä kasvaa nopeasti. Ennusteiden mukaan vuonna 2040 heitä on jo neljännesmiljoona.
Aivotutkimusyksikön johtaja, apulaisprofessori Eino Soljen ja Aivosäätiön toimitusjohtaja Jenni Pajusen mukaan Suomessa keskustelu muistisairauksista on pyörinyt hoivatarpeiden ympärillä, mikä on vaientanut keskustelun ratkaisuista, joilla hoivan tarve voitaisiin alun alkaenkin estää.
– Tutkimus on tuonut tehokkaita keinoja väestötason riskin pienentämiseen sekä kuolleisuuden ja kokonaiskustannusten vähentämiseen diagnostiikan avulla. Lähikuukausina Suomeen on tulossa ensimmäisiä Alzheimerin tautia hidastavia biologisia lääkkeitä, mutta keskustelu niiden käyttöönotosta on ollut hälyttävän hiljaista, he toteavat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa.
Uudet lääkkeet sopivat heidän mukaansa vain pienelle osalle sairastuneista, mutta avaavat uuden aikakauden Alzheimerin taudin hoidossa. Lääkkeistä on kuitenkin hyötyä vain, jos ne saadaan käyttöön potilaille. Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Yhdysvalloissa, lääkkeet etenevät heidän mukaansa käyttöön nopeammin kuin Euroopassa.
– Onko meillä inhimillistä tai taloudellista varaa odottaa uusien lääkkeiden ja innovaatioiden käyttöönottoa vuosia? Hyväksyntäprosesseja on nopeutettava, ja samalla on keskusteltava avoimesti siitä, mitä hoitoja julkisin varoin katetaan.
Tutkimus on asiantuntijoiden mukaan keskiössä.
– Kliinisiä lääketutkimuksia on saatava Suomeen, muuten jäämme riippuvaisiksi muiden maiden tuloksista. Vain sisällyttämällä suomalaiset potilaat ja aineistot tutkimukseen voimme taata, että ratkaisut sopivat myös meidän olosuhteisiimme.
Yksi ongelma on keskitetyn eurooppalaisen lääketutkimusten hyväksyntäprosessin hitaus, jonka vuoksi muu maailma saa usein tutkimuksen päätökseen ennen kuin Euroopassa on saatu edes lupia järjestettyä.
Läpimurrot edellyttävät myös rahoitusta.
– Muistisairauksien tutkimukseen investoitiin vuosina 1995–2021 yhtä paljon kuin syöpätutkimukseen vain yhdessä vuodessa. Se on kestämätöntä, kun otetaan huomioon muistisairauksien inhimilliset ja taloudelliset seuraukset.
Asiantuntijat korostavat, että muistisairaudet eivät ole enää vääjäämätön kohtalo.
– Tutkimus muuttaa parhaillaan käsitystämme siitä, mikä on mahdollista. Jokainen pienikin edistys diagnostiikassa tai hoidossa tuo valtavia inhimillisiä ja yhteiskunnallisia hyötyjä.
