Riitta Turunen totesi tutkimuksessaan, että allerginen herkistyminen ja molempien vanhempien tupakointi liittyvät vahvasti lasten uloshengitysvaikeuksiin.
Pikkulapsilla jopa 76 prosenttia ensimmäisistä vaikeista uloshengitysvaikeuksista on rinoviruksen aiheuttamia. Lasten uloshengitysvaikeuksilla tarkoitetaan hengitysongelmia, joissa uloshengitys vinkuu pienten keuhkoputkien tulehduksen ja ahtautumisen johdosta.
– Väitöstutkimuksessani havaitsin, että tavallisimman flunssa viruksen, rinoviruksen, aiheuttamille uloshengitysvaikeuksille altistaa lapsen atopia, eli poikkeava perinnöllinen taipumus herkistyä tavallisille ulkoisille allergeeneille, ja vanhempien tupakointi. Lapsilla, joilla ensimmäisen uloshengitysvaikeuden aiheuttajana on rinovirus, on huomattava riski sairastua myöhemmin astmaan. Osalla lapsia tätä astmariskiä voidaan todennäköisesti merkittävästi vähentää varhaisella suun kautta otetulla kortisonilääkityksellä, kertoo Turunen väitöstiedotteessaan.
Hän osoitti tutkimuksessaan ensimmäistä kertaa, että pienen lapsen varhainen akuutti uloshengitysvaikeus on täysin virusten aiheuttama. Kävi ilmi, että rinovirus on merkittävin taudinaiheuttaja akuutissa uloshengitysvaikeudessa 3-23 kuukauden ikäisillä pääosin osastohoitoisilla lapsilla. Seuraavaksi yleisin oli RS-virus ja kolmanneksi bokavirus.
– Uusi löydös oli, että molempien vanhempien tupakointi lapsen syntymän jälkeen liittyi vahvasti rinoviruksen aiheuttamaan akuuttiin uloshengitysvaikeuteen. Aikaisemmin on osoitettu, että äidin tupakointi raskauden aikana on merkittävä riskitekijä akuutille uloshengitysvaikeudelle, Turunen toteaa.
Sairastuminen rinovirus A- ja C-tyypin infektioihin oli myös yhteydessä potilaan atooppisiin piirteisiin ja ärhäkämpään taudinkuvaan kuin sairastuminen B-tyypin aiheuttamiin infektioihin.
Rinoviruksen aiheuttamat hengitysvaikeudet uusiutuvat helpommin
Tutkimuksessa ilmeni, että ne lapset, joilla oli rinoviruksen aiheuttama ensimmäinen akuutti uloshengitysvaikeus, saivat nopeammin uuden kohtauksen vuoden seurannassa kuin ne, joilla taudinaiheuttajana oli joku muu virus. Näillä lapsilla oli myös suurempi riski saada uusi rinoviruksen aiheuttama kohtaus.
– Osoitin myös, että suun kautta otettu kortisonilääkitys vähensi merkittävästi akuutteja uloshengitysvaikeuksia vuoden seurannan aikana, kun viruksen määrä oli suuri hengitysteissä. Lumeryhmässä jokainen näistä lapsista sai uuden kohtauksen seuraavan 100 päivän aikana, kun taas hoitoryhmässä niitä oli puolet vähemmän. Tulevaisuudessa varhaisen rinovirusinfektion estolla tai hoidolla saatetaan vähentää myöhempää sairastumista astmaan, Turunen toteaa.
Aikaisempien tutkimusten mukaan yleisimmät rinovirustyypit akuutissa uloshengitysvaikeudessa ovat rinovirus A ja C. Väitöstutkimuksessa rinovirus C-tyypin aiheuttamia infektioita oli noin puolella lapsista, rinovirus A-tyypin infektioita noin 20 prosentilla ja B-tyypin infektioita vain 1,2 prosentilla lapsista.
– Rinovirustyyppien suuri määrä ja geneettinen erilaisuus on ollut haaste diagnostiikalle ja hoitojen kehittämiselle. Tämä tulos painottaa A- ja C-tyypin merkitystä ensimmäisessä akuutissa uloshengitysvaikeudessa. Ne ovat myös avainasemassa diagnostisten menetelmien ja hoitomuotojen kehittelyssä, Turunen toteaa.
Akuutit uloshengitysvaikeudet ovat yleisiä alle kouluikäisillä lapsilla. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että rinoviruksen aiheuttama akuutti uloshengitysvaikeus on lapsilla yhteydessä kohtauksien toistumiselle ja lapsuusiän astmalle.
Haasteena on ollut tunnistaa ne lapset, joille myöhemmin kehittyy astma. Rinovirusinfektion aiheuttama uloshengitysvaikeus on todettu varhaiseksi astman riskitekijäksi, mutta ensimmäistä akuuttia kohtausta on aikaisemmin tutkittu vähän.
LL Riitta Turusen väitöskirja The first wheezing episode in small children: virus etiology, clinical characteristics and one-year outcome tarkastetaan perjantaina 25. marraskuuta Turun yliopistossa.
