Suomen entinen pääministeri, Firenzen EU-yliopiston professori Alexander Stubb kirjoittaa brittilehti Financial Timesissa, että Venäjän viimevuotinen hyökkäys Ukrainaan näyttäytyy hetkenä, jona vanha maailmanjärjestys kuoli ja uusi syntyi. Hänen mukaansa lännen, idän ja etelän välinen valtakolmio päättää nyt suunnan, jonka seuraava järjestys ottaa.
– Tämä vuosikymmen todennäköisesti linjaa maailmanjärjestyksestä seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Kuten vuoden 1919 Kansainliiton perustaminen, vuoden 1945 YK:n perustaminen ja vuoden 1989 usko siitä, että koko maailma hyväksyisi menestyvän yhteiskunnan kolme pilaria (liberaalidemokratia, markkinatalous ja avoimuus globalisaatiolle) osoittavat, linjaus voi mennä joko väärin, oikein tai jotenkin siltä väliltä, Stubb kirjoittaa.
Lännessä on professorin mukaan laajalti vallassa käsitys siitä, että koko maailma olisi yhtenäinen tuessa Ukrainalle. Käsitys on kuitenkin virheellinen.
– Jotkut voivat tyydyttäytyä siihen, että 140 YK:n 193:sta jäsenvaltiosta tuomitsee Venäjän. Ne 35 jäsenmaata, jotka pidättäytyivät äänestyksestä, edustavat kuitenkin yli puolta maapallon väkiluvusta, Stubb huomauttaa.
– Vieläkin merkittävämpää on se, että vain noin 40 valtiota on asettanut pakotteita Venäjälle. Vain kaksi niistä on Aasiasta, eikä yksikään Afrikasta tai latinalaisesta Amerikasta. Venäjä voi olla eristetty lännestä, mutta ei muista.
Stubbin mukaan länsi on nykyisen liberaalin järjestyksen kannalla, itä tahtoo murskata sen ja Intian, Brasilian ja Saudi Arabian kaltaisten valtioiden johtamalle etelälle tätä hegemoniataistelua tärkeämpää on ruokaturva, energia ja inflaatio.
– Globaali etelä ei välttämättä tahdo valita puoltaan juuri nyt. Aidalla istuminen on sille keino saavuttaa tavoitteensa ja muokata tulevaa maailmanjärjestystä.
Hän kirjoittaa, että lännen täytyy alkaa harjoittaa kunnioittavampaa ulkopolitiikkaa, mikäli se tahtoo säilyttää liberaalin järjestelmän jäänteet. Idällä ei ole rasitteenaan Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan kohdistuneen kolonialismin perintöä.
– Arvioni on, että tulemme näkemään useiden alueellisten järjestysten ja niiden välisten liittoumien synnyn. Yksikään suurvalta ei dominoi. Ja vaikka niiden arvot ja poliittiset järjestelmät ovat erilaisia, kaikkien täytyy ratkaista ongelmia, olivat ne yhteisiä tai erillisiä, professori pohtii.