Sen jälkeen, kun karismaattinen ja suosittu oppositiojohtaja Boris Nemtsov joutui helmikuussa 2015 salamurhan uhriksi, Aleksei Navalnyia on pidetty Venäjän presidentin Vladimir Putinin varteenotettavimpana poliittisena vastustajana ja henkilönä, joka voisi johdattaa maansa kohti aitoa demokratiaa.
Pitkää vankeusrangaistusta kärsivä Navalnyi on useaan otteeseen tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, vaatinut joukkojen välitöntä kotiuttamista ja sotakorvausten maksamista Ukrainalle. Ukrainalaisten keskuudessa häneen ei näistä kannanotoistaan – ja osin ukrainalaisesta sukutaustastaan – huolimatta luoteta, vaan häntä jopa halveksutaan, kertoo Venäjään erikoistunut amerikkalaistoimittaja David Herszenhorn.
– Olisi tietysti hienoa, jos nyt eläisimme Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa yhdessä ja samassa maassa. Uskon, että ennemmin tai myöhemmin niin tapahtuu joka tapauksessa, Navalnyi totesi vuonna 2011. Nämä sanat olisivat voineet olla Herszenhornin mielestä yhtä hyvin peräisin Putinin kynästä.
Hän sanoo Navalnyin asenteen kuvastavan osaltaan sitä, miksi ukrainalaisten ja venäläisten välisen sovinnon aikaansaaminen saattaa osoittautua äärimmäisen vaikeaksi.
– Monet ukrainalaiset katsovat taistelevansa paitsi Putinia, myös syvälle Venäjän kansaan juurtunutta aggressiivista ja imperialistista ajattelutapaa vastaan – jopa Navalnyin kaltaisia, vapautta ja demokratiaa tavoittelevia venäläisiä vastaan, Herszenhorn toteaa Washington Postissa.
Herszenhorn sanoo Navalnyin pitkään ihailleen ukrainalaisten valmiutta nousta vastarintaan autoritaarisia johtajiaan vastaan vaatimaan demokratiaa, kuten he tekivät oranssin vallankumouksen 2004–2005 ja Maidanin vallankumouksen 2013–14 aikaan. Navalnyi on usein valitellut sitä, että venäläiset eivät ole koskaan saaneet aikaan kestävää kansannousua Putinin diktatuurin kukistamiseksi.
Vielä Maidanin vallankumouksen jälkeen vuonna 2014 Navalnyi kuitenkin toisti uskovansa venäläisten, valkovenäläisten ja ukrainalaisten väliseen veljelliseen yhteyteen.
– Voitte kutsua minua slaavilaiseksi sovinistiksi, mutta uskon, että Venäjän tärkein strateginen etu tässä raivoavassa maailmassa ei ole öljy, kaasu tai ydinaseet, vaan ystävälliset – ja jopa veljelliset – suhteet venäläisten, ukrainalaisten ja valkovenäläisten kesken, Navalnyi kirjoitti todeten samalla, että Krimistä ei olisi koskaan pitänyt tulla osa Ukrainaa.
Näiden lausuntojen perusteella ukrainalaiset epäilevät, että Navalnyi ei vastustakaan Putinin imperialistista ajattelua sinänsä, vaan tyytyy kritisoimaan virheitä, jotka ovat johtaneet Venäjän vaikutusvallan heikentymiseen lähialueilla. Jos näin olisi, Navalnyin nousu maansa johtoon ei kenties tarkoittaisikaan sellaista muutosta parempaan kuin moni lännessä on saattanut kuvitella.
Navalnyia käsittelevä Herszenhornin tietokirja The Dissident: Alexey Navalny: Profile of a Political Prisoner julkaistaan lähipäivinä.
