Hauras kevätjää pettää nyt helposti rannikoilla, varoittaa Ilmatieteen laitos. Leuto maaliskuu on sulattanut Itämeren jääpeitettä nopeasti, vaikka talvi oli paikoin poikkeuksellisen jäinen.
Alkuvuoden kova pakkasjakso kasvatti merijään pinta-alaa ja paksuutta merkittävästi. Talven laajin jäätilanne koettiin 20. helmikuuta, jolloin jäätä oli noin 181 000 neliökilometrin alueella – eniten 15 vuoteen.
Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti.
– Paikoin poikkeuksellisen lauha maaliskuu on sulattanut jäätä tasaisesti niin, että Itämeren jäällinen ala on nyt palautunut vuodenajalle totutulle tasolle, sanoo ryhmäpäällikkö Patrick Eriksson Ilmatieteen laitoksen meripalveluista tiedotteessa.
Etelämpänä rannikoilla jäät haurastuvat nyt nopeasti. Lämmin sää ja lisääntyvä auringonvalo heikentävät jääkantta koko sen paksuudelta.
– Pitkin eteläisempiä rannikoitamme ei jäille ole enää asiaa. Hauras kevätjää pettää helposti jalkojen alla, vaikka jää olisi kymmeniä senttimetrejä paksua, Eriksson varoittaa.
Perämerellä vielä paksuja ahtojäitä
Jäätä on runsaammin enää pohjoisella Perämerellä. Kovat lounaistuulet ovat kasanneet ajojääkenttää, mikä on synnyttänyt paksuja ahtojäitä ja voimakasta jään puristusta.
Tilanne vaikeuttaa talvimerenkulkua, ja alueella toimii useita jäänmurtajia avustamassa liikennettä Suomen satamiin.
Jääpeite laajin yleensä helmi-maaliskuussa
Itämeren jäätalvi kestää tavallisesti marras–joulukuusta toukokuun loppuun. Jääpeite on laajimmillaan yleensä helmi–maaliskuun vaihteessa.
Vuosina 1991–2020 jääpeitteen keskimääräinen maksimilaajuus oli noin 141 000 neliökilometriä. Viimeisin ankara jäätalvi nähtiin 2010–2011, jolloin jäätä oli enimmillään 309 000 neliökilometriä.
Erittäin leutoina talvina jääpeite jää selvästi alle 100 000 neliökilometrin.
– Vaikka ilmaston lämpeneminen lyhentää jäätalvia ja vähentää jääpeitettä, runsasjäisiä talvia voi esiintyä jatkossakin, Eriksson sanoo.
Ilmatieteen laitos julkaisee koko Itämeren jääkartan päivittäin jäätalven ajan yhteistyössä Ruotsin ilmatieteen laitoksen kanssa.