Työterveyslaitoksen sosiokulttuurista muutosta käsittelevän skenaarioraportin mukaan työelämä muuttuu yhä yksilölähtöisemmäksi ja monimuotoisemmaksi. 2030-luvulla työn tekemisen tavat, identiteetit ja käsitykset työkyvystä rakentuvat entistä vahvemmin yksilöllisten kokemusten, arvojen ja elämäntilanteiden varaan. Jotta kehitys ei johda yhteisöllisyyden heikkenemiseen ja eriarvoisuuteen, yksilöllisyys kaipaa rinnalleen jaettuja merkityksiä ja toimivia rakenteita.
– Työelämän pirstaloituessa tarvitaan uusia yhteisiä pelisääntöjä. Ne eivät synny ilman neuvotteluja, joissa tunnistetaan myös valtasuhteet ja eri osapuolten tavoitteet, sanoo tutkimuspäällikkö Anu Järvensivu Työterveyslaitoksesta tiedotteessa.
Monilla aloilla työn sirpaleisuus on jo normi. Esimerkiksi media- ja kulttuurialalla, maa- ja metsätaloudessa sekä ravintola- ja kaupan aloilla suuri osa työstä tehdään muissa kuin kokoaikaisissa työsuhteissa.
Tulevaisuudessa yhä useampi saa toimeentulonsa useista lähteistä: projekteista, apurahoista, osa-aikatöistä, alustatyöstä tai pääomatuloista, ja perinteiset rajat palkansaajan ja yrittäjän välillä hämärtyvät entisestään.
– Monimuotoinen ansiotyö voi tarjota vapautta ja mahdollisuuden tehdä merkityksellistä työtä omilla ehdoilla. Mutta se voi myös lisätä epävarmuutta ja kuormittaa. Kun energia kuluu työn etsimiseen ja mahdollistamiseen eikä itse työhön, mielekkyys ja tuottavuus kärsivät, Järvensivu painottaa.
Toimeentulon sirpaloituminen edellyttää uudenlaista ajattelua työn sopimuksista, ehdoista ja järjestelmistä. Raportin mukaan esimerkiksi perustulo ja kansankapitalismi tulisi nostaa vahvemmin keskusteluun. Lisäksi on varmistettava, että työterveyshuolto, työkyvyn tuki ja uraohjaus tavoittavat myös ne, joilla ei ole yhtä työnantajaa tai vakituista työsuhdetta.
Työkykyä ei enää arvioida vain terveydentilan, diagnoosien tai fyysisten rajoitteiden perusteella. 2030-luvun työelämässä yhä useampi määrittelee työkykynsä sen mukaan, miltä työ tuntuu: tukeeko se hyvinvointia, onko se mielekästä ja miten hyvin se mahdollistaa muuta elämää.
Muutoksen taustalla vaikuttavat muun muassa mielenterveyden haasteiden lisääntyminen, työelämän yksilöllistyminen sekä uudet arvot, kuten merkityksellisyyden ja kestävyyden tavoittelu.
– Työn tuottavuuskin perustuu yhä enemmän mielen hyvinvointiin ja psyykkiseen sitoutumiseen. Merkityksellisyys ja tunteet eivät ole vain yksityisasioita, vaan olennainen osa organisaatioiden toimintaa ja kestävyysajattelua, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen toteaa.
Yksilön tuntemukset kuormittumisesta tai rajojen hämärtymisestä ovat vaikeasti mitattavissa, mikä voi aiheuttaa tulkintaeroja työpaikoilla ja työterveyshuollossa. Raportin mukaan tarvitaan kriittistä keskustelua siitä, miten tutkimus ja politiikka ohjaavat työkykyä koskevia toimenpiteitä ja tukitoimia.
– On tärkeää, ettei kokemuksellisen työkyvyn ympärille kasva palvelujärjestelmiä, jotka nimeävät yhä uusia kokemustiloja oireiksi ja häiriöiksi. Tarvitaan keinoja käsitellä uudistuvan työkyvyn haasteita osana arjen työtä ja työpaikan kulttuurin uudistamista, Väänänen korostaa.
LUE MYÖS:
Viekö tekoäly toimittajien työpaikat? Tässä suurimmat uhat
Tekoäly mullistaa: Nämä virheet pudottavat sinut työelämän kelkasta
Tekoäly voi viedä työn jopa 40 ammattiryhmältä – he ovat suurimmassa vaarassa
Haluatko lisää palkkaa? Asiantuntija antaa vinkit neuvotteluihin
Näistä merkeistä tiedät, että on aika vaihtaa työpaikkaa
