Kerrostalojen kiinteistökustannuksissa on Suomessa huomattavia kuntakohtaisia eroja. Helsingin ja Kokkolan välinen ero merkitsee 120 neliön asunnossa laskennallisesti yli 2 000 euroa vuodessa, ilmenee Huoneistokeskuksen asuntomarkkinakatsauksesta.
Kiinteistöliiton vuoden 2026 Indeksitalo-vertailussa kustannukset ovat Helsingissä 4,30 euroa ja Kokkolassa 2,88 euroa neliömetriltä kuukaudessa. Jo 90 neliön asunnossa ero on yli 1 500 euroa vuodessa.
Vertailussa tarkastellaan veden, kaukolämmön, jätehuollon, kiinteistösähkön ja kiinteistöveron kustannuksia. Näitä menoja ei yleensä voi kilpailuttaa, vaan ne määräytyvät paikallisten toimijoiden taksojen ja kuntien päätösten perusteella.
Kuntakohtaiset kiinteistökustannukset muodostavat keskimäärin yli puolet kerrostaloyhtiön hoitokuluista. Muita menoja aiheutuu muun muassa huollosta, siivouksesta, isännöinnistä, vakuutuksista ja korjauksista.
Huoneistokeskuksen toimitusjohtaja Marina Salenius muistuttaa, että taloyhtiöiden kustannukset voivat vaihdella huomattavasti myös saman kunnan sisällä.
– Matala vastike ei myöskään yksin takaa edullista asumista, vaan vastiketasoa on arvioitava suhteessa taloyhtiön talouteen, kiinteistön kuntoon, ylläpidon tasoon ja tuleviin korjaustarpeisiin, Salenius sanoo katsauksessa.
Hoitovastikkeisiin kohdistuu nousupaineita
Kuntakohtaiset kiinteistökustannukset ovat nousseet tänä vuonna keskimäärin kaksi prosenttia, mutta erot ovat suuria.
Rovaniemellä kustannukset nousivat noin seitsemän prosenttia ja Salossa kuusi prosenttia. Järvenpäässä ja Tuusulassa kaukolämmön halpeneminen puolestaan laski kokonaiskustannuksia.
Huoneistokeskuksen mukaan yhden vuoden muutos ei kuitenkaan kerro koko kuvaa. Esimerkiksi Rovaniemellä ja Salossa kustannukset ovat nousseet pidemmällä aikavälillä valtakunnallista keskiarvoa maltillisemmin.
Nousupaineet jatkuvat myös ensi vuonna. Kiinteistöliiton mukaan kaukolämmitteisten kerrostalojen hoitokustannusten ennakoidaan kasvavan suurissa kaupungeissa keskimäärin 2–3 prosenttia vuonna 2027.
Kehitys voi johtaa hoitovastikkeiden korotuksiin, mutta korotustarve riippuu yksittäisen taloyhtiön taloudellisesta tilanteesta.
Kotitalouksien tilannetta saattaa helpottaa ansiotason nousu, jonka ennustetaan jatkuvan yli kolmen prosentin vauhdilla lähivuosina. Huoneistokeskus suosittelee silti jättämään asumisbudjettiin liikkumavaraa vastikekorotusten ja ennakoimattomien menojen varalle.
Asuntojen hintojen lasku tasaantunut
Huoneistokeskuksen katsauksen mukaan asuntojen hintojen lasku on ainakin toistaiseksi tasaantunut, vaikka hinnat ovat edelleen vuodentakaista alemmalla tasolla.
Elokuussa vanhojen osakeasuntojen hinnat olivat kuudessa suurimmassa kaupungissa 2,9 prosenttia ja niiden ulkopuolella 3,8 prosenttia alempana kuin vuotta aiemmin.
Kuukausitasolla hinnat kuitenkin nousivat pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa yhteensä 0,8 prosenttia heinäkuusta. Huoneistokeskus arvioi markkinoiden siirtyneen selvän laskutrendin sijasta lähemmäs vaakalentoa.
Asuntokaupan elpyminen antaa silti odottaa itseään. Käytettyjen asuntojen kauppamäärä jäi syyskuussa 16,8 prosenttia vuodentakaisesta. Tammi–syyskuussa kauppoja tehtiin 12,6 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.
Heikko kysyntä näkyy myös uudisrakentamisessa. Rakennusteollisuus RT ennustaa asuntoaloitusten jäävän tänä vuonna noin 15 000 ja kasvavan ensi vuonna vain noin 16 000. Pitkän aikavälin vuosittaiseksi tarpeeksi arvioidaan 31 000–36 000 asuntoa.
Saleniuksen mukaan pitkään jatkuva vähäinen uudistuotanto alkaa vähitellen pienentää markkinoilla olevia asuntovarastoja ja ohjata kysyntää käytettyihin asuntoihin. Vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä ja eri tahtiin eri alueilla.
Asunnon ostajan kannalta hintojen mahdollinen vakautuminen ei poista tarvetta arvioida asumisen kokonaiskustannuksia. Kauppahinnan ja lainanhoitomenojen rinnalla on syytä huomioida paikalliset käyttökustannukset, taloyhtiön talous ja tulevat korjaustarpeet.