Kylmän sodan aikainen neuvostodiplomaatti Valentin Falin ymmärsi Neuvostoliiton ja lännen välisten suhteiden dynamiikkaa paremmin kuin useimmat korkeissa asemissa toimineet maanmiehensä, arvioi venäläinen politiikan tutkija Andrei Kolesnikov Foreign Affairs -lehdessä.
– Falin oli diplomaatti ja useiden neuvostojohtajien neuvonantaja, jolla oli keskeinen rooli Neuvostoliiton ja Länsi-Saksan suhteiden parantamisessa 1970-luvun alussa. Se oli osa liennytyspolitiikkaa, joka huipentui Helsingin päätösasiakirjaan – läpimurtoon, joka 30 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen lopulta vakautti suhteet länsiliittouman ja Neuvostoliiton johtaman blokin välillä. Falin kirjoitti kokemuksistaan: ”Vastakkainasettelu ei ole kohtalo, vaan valinta”, Kolesnikov toteaa.
Falinin mielestä konflikti syntyi, jos globaalin vastakkainasettelun toinen tai molemmat osapuolet päättivät taistella. Liennytys puolestaan toteutui, jos ne päättivät olla taistelematta.
Kyse oli siis jokaisessa yksittäisessä tilanteessa johtajien täysin tietoisista päätöksistä.
– Falinin oivallus voi olla erityisen hyödyllinen, kun halutaan ymmärtää Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähestymistapaa Ukrainan sotaan – ja sitä, miksi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin vuoden kestäneet ponnistelut sen lopettamiseksi ovat jatkuvasti epäonnistuneet, Kolesnikov sanoo.
Trump on hänen mukaansa lähtenyt edeltäjänsä Joe Bidenin tavoin siitä virheellisestä, joskin ymmärrettävästä oletuksesta, että Vladimir Putin toimii rationaalisesti.
Tosiasiassa mikään Putinille esitetyistä avokätisistä tarjouksista ei ole tuonut sodan päättymistä yhtään lähemmäksi.
– Putin, joka on alkanut esiintyä julkisuudessa sotilasunivormussa kenraaliensa ympäröimänä, ei enää peittele haluaan ”palauttaa” Donbas Venäjälle sotilaallisin keinoin diplomatian asemesta. Viime vuosi osoitti selvästi, että hän on päättänyt jatkaa taistelua taloudellisista ja inhimillisistä kustannuksista piittaamatta, Kolesnikov toteaa.
Vladimir Putin väittää, ettei hän taistele alueista Ukrainassa, vaan ”puolustaa venäläisiä”. Yksi Kremlin sotapropagandan avainkäsitteistä on kuitenkin ”alueiden vapauttaminen”.
– Tällä hetkellä on selvää, että Putin mittaa valtaansa sekä etupiirien että hallitsemansa alueiden perusteella. Ellei pehmeä voima tuota haluttuja tuloksia, kuvaan astuu sotilaallinen voima. Putinin doktriini on herättänyt henkiin 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen ajattelutavan, jossa valtioiden valta mitattiin ensisijaisesti alueiden ja tappavien asejärjestelmien pohjalta, Kolesnikov huomauttaa.
Kaaoksen aiheuttaja
Läntiset kommentaattorit ovat täysimittaisen hyökkäyssodan alusta alkaen spekuloineet sillä, milloin sodan kustannukset kasvavat niin suuriksi, että ne lopulta pakottavat Kremlin rauhaan.
Paperilla ja Venäjän arjessa merkkejä kasvavasta taloudellisesta paineesta ei ole enää viime aikoina ollut vaikea löytää, sillä lukuisat mittarit vilkkuvat punaisella.
– On kuitenkin syytä korostaa, kuten ennenkin, että nämä indikaattorit eivät ehkä merkitse Putinille juuri mitään. Hänen mielestään kaikki on enemmän tai vähemmän normaalia tai korjattavissa. Edes Venäjän väestökriisi – väkiluvun nopea lasku, joka johtuu pitkäaikaisista trendeistä, yhteiskunnassa vallitsevasta epävarmuudesta, joka on laskenut syntyvyyttä, sekä maastamuutosta ja sotilaallisista menetyksistä – ei ole merkittävä ongelma, Kolesnikov toteaa.
Toistaiseksi Kreml näyttää hänen mukaansa uskovan, että kansalaiset ovat valmiita sopeutumaan niin kasvavaan puutteeseen kuin alati kiristyvään sensuuriin ja sortoon.
Vaikka satunnaisia protesteja on nähty, ne ovat jääneet Venäjän mittakaavassa jokseenkin marginaalisiksi.
– Tässä yhteydessä on tärkeää ymmärtää globaalien ongelmien sisäiset lähteet Venäjällä. Putinin Venäjä vie ulkomaille paitsi energiavaroja myös epäjärjestystä. Sille on Putinin omaa käsitettä käyttääkseni ”juurisyy”: Putinin järjestelmän sisäinen rakenne. Ennen kuin maasta tulee demokraattinen tai edes järkevästi organisoitu, se pysyy kansainvälisen areenan kaaoksen aiheuttajana. Vaikka Ukrainassa saavutettaisiin sopimus rauhasta, länsi ei pysty poistamaan Putinin Venäjää. Rauhansopimuksen jälkeinen aika – jos ja kun sellainen koittaa – ei tule olemaan yhtään helpompi kuin itse konflikti: vastakkainasettelu vain jatkuu hybridimuotoisena ja kylmänä, Kolesnikov painottaa.
– Palataksemme neuvostodiplomaatti Faliniin: vastakkainasettelu ei ole kohtalo, vaan valinta. Myös rauha on valinta.
