– Tutkimuksella on suuri merkitys biopankkitoiminnalle ja kantasolututkimukselle, sanoo tutkimusta johtanut professori Timo Otonkoski Helsingin yliopistosta.
Ihmisen soluista pystytään laboratorio-olosuhteissa tuottamaan monikykyisiä kantasoluja (indusoidut pluripotentit kantasolut eli iPS-solut). Professori Otonkosken mukaan näitä soluja voidaan kasvattaa rajattomasti, ja ne voidaan ohjata erilaistumaan halutuiksi solutyypeiksi, esimerkiksi sydän-, maksa- tai hermosoluiksi.
Monikykyisiä kantasoluja voidaan käyttää lääketieteellisessä tutkimuksessa moneen eri tarkoitukseen, muun muassa sairausmekanismien tutkimiseen ja lääkeaineseulontaan.
Tähän asti on ollut epäselvää, ovatko eri solutyypeistä tuotetut iPS-solut täysin vertailukelpoisia keskenään vai vaikuttaako erilaistumisprosessiin se, mistä kudostyypistä solut ovat alun perin lähtöisin.
Helsingin yliopiston ja THL:n tutkijat yhteistyökumppaneineen vertasivat samojen luovuttajien ihosta ja verestä tuotettujen iPS-solujen ominaisuuksia käyttäen kattavia analyysimenetelmiä.
Tutkijat keskittyivät erityisesti selvittämään, onko ihmisen iPS-kantasoluilla niin sanottua ”epigeneettistä muistia”, jonka perusteella esimerkiksi verisolusta alkunsa saanut kantasolu erilaistuisi helpommin verisoluksi kuin ihosolusta lähtöisin oleva kantasolu.
Tulokset olivat Otonkosken mukaan hyvin selvät, eli lähtösolun tyypillä ei ole erilaistumisen kannalta merkitystä, jos kantasolu on täydellisesti uudelleenohjelmoitunut.
Lähtölaukaus iPS-biopankeille
– Eri solutyypeistä tuotetut monikykyiset kantasolut ovat keskenään täysin samanveroisia. Tuloksilla on tärkeä merkitys biopankkitoiminnalle, koska näin samaan kokoelmaan voidaan käyttää erilaisia solulähteitä ja myös aiemmin säilötyt elävät solunäytteet ovat käyttökelpoisia iPS-solutuotantoa varten, Otonkoski sanoo.
– Voi sanoa, että tämä tutkimuksemme on lähtölaukaus iPS-biopankkitoiminnalle Suomessa.
Yllättävää oli Otonkosken mukaan se, miten paljon eri yksilöistä tuotetut iPS-solut erosivat toisistaan. Luovuttajan genotyyppi ohjaa selvästi kantasolun erilaistumiskäyttäytymistä.
– Geneettisesti määräytyvät yksilölliset erot kantasolujen erilaistumisessa ovat yllättävän suuria, joten luotettavien havaintojen tekeminen esimerkiksi sairauteen liittyvien genotyyppien toiminnallisista vaikutuksista edellyttää, että biopankkeihin saadaan riittävän laajoja, monilta luovuttajilta peräisin olevia aineistoja, hän sanoo Helsingin yliopiston tiedotteessa.
