Petsamo oli Suomen siirtomaa vuosina 1920-1944, Yle Uutiset kertoo.
Ylen haastatteleman Helsingin yliopiston yleisen historian dosentin Janne Lahden mukaan tulisi luopua käsityksestä, jonka mukaan Petsamo oli vain nopeasti kehittyvä muuttovoittokunta. Lahden mukaan Petsamo yritettiin avoimesti ”pakkosuomalaistaa” ja saada siitä myös kulttuurillisesti osa Suomea.
– Suomalaiset suhtautuivat kolttiin kolonialismille tyypillisellä sosiaalidarvinistisella ajattelulla. Siinä ajatusmallissa kehittyneemmän valkoisen sivilisaation kohdatessa alempiarvoisia alkuperäiskansoja näiden vaihtoehtoina on joko sulautua uuteen valtaväestöön tai kadota, Lahti sanoo Ylelle.
– Kolonialismi tulisi nähdä osana Suomen ja suomalaisten historiaa.
Helsingin yliopiston Pohjoismaiden tutkimuksen professori Peter Stadiuksen mukaan Suomen roolista siirtomaaherrana tulisi puhua enemmän. Hän sanoo, että suomalaisten toiminnassa oli havaittavissa elementtejä ”valkoisen miehen taakasta”.
– Me pohjoismaalaiset kierrämme mielellämme maailmalla kertomassa muille, miten heidän pitäisi kohdella alkuperäiskansojaan ja vähemmistöjään. Sitten meillä on kuitenkin oma takapihamme, jossa nämä asiat on jätetty vähälle huomiolle, Stadius sanoo.
– Tämän taustalla oli myös kansallismielisempi rajaseutukolonialismi, Lebensraum, jonka mukaan kansan pitää levittäytyä ja ottaa itselleen ympäröivä tyhjä tila. Petsamo oli nimenomaan tällaista aluetta, jossa Suur-Suomi-ajattelu toteutui.
Janne Lahden mukaan suomalaisten kolonialistinen käytös johtui alemmuuskompleksista. Hän nostaa esille, että keskieurooppalaisissa rotukeskusteluissa kyseenalaistettiin usein suomalaisten ”valkoisuus” ja pohdittiin, edustavatko suomalaiset enemmän aasialaista mongolirotua kuin eurooppalaista rotua.
– Suomalaisilla oli epävarmuus omasta asemastaan eurooppalaisina. Kun suomalaiset tiedemiehet sitten kohtasivat saamelaisia, he määrittelivät nämä alempiarvoiseksi roduksi. Omaa valkoisuutta pyrittiin korostamaan sanomalla, että ei me ainakaan saamelaisia olla, Lahti sanoo.
