Kärsimistään tappioista huolimatta Iran voi häiritä Hormuzinsalmen öljykuljetuksia pienillä Ghadir-luokan sukellusveneillään, joiden havaitseminen matalissa vesissä on vaikeaa.
Asiantuntijoiden mukaan ne voivat olla Yhdysvalloille suurempi uhka kuin nopeiden iskuveneiden parvet.
Telegraphin mukaan Iranilla on käytössään noin kymmenen Ghadir-luokan pienoissukellusvenettä, jotka on suunniteltu toimimaan Persianlahden matalissa ja sameissa vesissä.
Alusten uppouma on noin 120 tonnia ja pituus 29 metriä, mikä tekee niistä vaikeasti havaittavia. Hormuzinsalmen kulkuväylien keskisyvyys on vain noin 30 metriä.
Toimintaympäristö tuo oman etunsa Iranille. Matalan salmen vilkas laivaliikenne ja poraustoiminnan aiheuttama melu vaikeuttavat sukellusveneiden etsintää ja tuhoamista. Analyytikoiden mukaan yksi Ghadir-luokan vene voi laskea yön aikana kymmeniä merimiinoja kulkuväylille ilman, että sitä havaitaan.
Iran voi käyttää veneitä myös torpedohyökkäyksiin. Ghadir-luokan alukset on varustettu Hoot-torpedoilla, joiden väitetään kulkevan suurella nopeudella niin sanotun superkavitaatioteknologian avulla.
Telegraphin mukaan Iran ei nojaa vain pienoissukellusveneisiin. Käytössä on suurempia Fateh-luokan sukellusveneitä, vanhempia Nahang-luokan aluksia sekä 1990-luvulla Venäjältä hankittuja Kilo-luokan diesel-sähkösukellusveneitä. Uusimman Besat-luokan tuotannosta on tihkunut julkisuuteen vähän tietoja.
Osa näistä aluksista on tuhoutunut Yhdysvaltain ilmaiskuissa.
Lisäksi Iranilla on erikoisoperaatioihin tarkoitettuja pienaluksia, joita voidaan käyttää miinoitusoperaatioihin matalilla rannikkovesillä. Osa niistä voidaan varustaa räjähteillä itsemurhaiskuja varten.
Pinta-alusten osalta Iranin vallankumouskaartin laivastolla on satoja nopeita iskuveneitä, joita voidaan käyttää parvihyökkäyksissä ahtailla merialueilla. Moderneimpiin lukeutuu ilmatorjunta-aseilla varustettu Zulfaghar-luokka.
Suurin osa kalustosta koostuu pienemmistä aseistetuista veneistä, joita voidaan piilottaa pieniin satamiin ja poukamiin Persianlahden rannikolla.
Iran on kehittänyt viime vuosikymmenien aikana miehittämättömiä räjähdeveneitä sekä erikoisen Bavar 2 -aluksen, joka kiitää osin vedenpinnan yläpuolella vähentääkseen tutkahavaittavuutta ja kitkaa.
Pidemmällä aikavälillä vielä merkittävämpi uhka voivat olla Iranin meritorjuntaohjukset. Niitä voidaan kuljettaa kuorma-autoissa, piilottaa vuoristotunneleihin ja siirtää jatkuvasti paikasta toiseen. Teheranin arsenaaliin kuuluu useita lyhyen ja keskipitkän kantaman ohjuksia, joilla voidaan iskeä aluksiin Hormuzinsalmessa ja Omaninlahdella.
Iranilla on suuri varasto vuosikymmenten aikana hankittuja merimiinoja, joihin kuuluu kosketus-, magneetti- ja akustisia miinoja sekä paineeseen reagoivia malleja. Osa kehittyneemmistä miinoista voidaan ohjelmoida räjähtämään vain suurten kauppa-alusten kohdalla ja sivuuttamaan pienemmät miinanraivaajat.
RUSI-ajatuspajan vanhempi tutkija Sidharth Kaushal arvioi, että Iranin kannalta suurin haaste olisi saada miinoitukseen käytettävät alukset Hormuzinsalmeen ilman Yhdysvaltain vastaiskua.
– He voivat käyttää tähän esimerkiksi Ghadir-luokan pienoissukellusveneitä, Kaushal sanoo.
Tutkijan mukaan pinta-alukset olisivat alttiita Yhdysvaltain A-10-maataistelukoneille ja Apache-helikoptereille, mutta pieniä sukellusveneitä on vaikeampi havaita. Vedenalainen kalusto voi tämän vuoksi osoittautua Teheranin tehokkaimmaksi aseeksi.