Vaikka Donald Trumpin toimintatavat ja retoriikka saattavat turhauttaa, osallistuminen Hormuzinsalmen avaamiseen ja Persianlahden alueellisen turvallisuuden vahvistamiseen olisi myös Euroopan valtioiden edun mukaista, Atlantic Councilin asiantuntijat, suurlähettiläs Daniel Fried ja Jörn Fleck kirjoittavat ajatushautomon tuoreessa artikkelissa.
Daniel Friedillä on takanaan 40-vuotinen ura Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnon eri tehtävissä muun muassa yhtenä Naton aiempien laajentumiskierrosten keskeisistä valmistelijoista. Hän palveli maansa Eurooppa-asioista vastaavana apulaisulkoministerinä 2005–2009. Jörn Fleck toimii johtajana Atlantic Councilin Eurooppa-keskuksessa.
– Iranin sota ei ollut niiden idea, eivätkä ne ehkä pidä tavasta, jolla presidentti Donald Trump sitä johtaa. Trumpin uhkailevasta retoriikasta huolimatta Yhdysvaltojen eurooppalaiset liittolaiset voisivat silti pohtia, mitä ne voivat kohtuudella Persianlahden alueen turvallisuuden vahvistamiseksi tehdä, he toteavat.
Koalition rakentaminen ja taistelualueen valmistelu sotatoimia varten vaatii heidän mukaansa aina aikaa ja vaivaa – ja varsinkin silloin, kun kyse on Lähi-idästä. Afganistanin ja Irakin operaatioihinsa Yhdysvallat pyysi ja sai liittolaisiltaan merkittävää apua, mutta niiden epäonnistuminen ei ole omiaan innostamaan uusiin toimiin Irania vastaan.
– Myös Trumpin hallinnon lähestymistapa on vahingoittanut asiaa. Trump piti aluksi liittolaisia pimennossa, vaati näiltä sotilaallista tukea operaatiolle ja sitten hylkäsi sen tarpeettomana, he huomauttavat.
Yhdysvallat lähti heidän mukaansa etsimään kumppaneita takamatkalta Trumpin hyökättyä ensin julkisesti amerikkalaisjoukkojen rinnalla Irakissa ja Afganistanissa taistelleita liittolaisia vastaan. Trump on myös vähätellyt presidentti Volodymyr Zelenskyin lupauksia lähettää drooneja ja kouluttajia Persianlahden maihin, vaikka Ukraina on kiistatta maailman johtava droonisodankäynnin asiantuntija.
Trumpin 17. maaliskuuta isoin kirjaimin esittämä väite, että Yhdysvallat ei olisi koskaan tarvinnut eikä milloinkaan kaipaa Nato-liittolaistensa apua, tekee heidän mielestään entistä ymmärrettävämmäksi sen, miksi Euroopassa ei ole valtavaa intoa rientää auttamaan, kun tilanne alkaa näyttää katteettomia haavekuvia vähänkään monimutkaisemmalta.
– Eurooppalaisten liittolaisten olisi silti viisaampaa pohtia, mitä ne voivat tehdä tukeakseen Hormuzinsalmen avaamista ja puolustaakseen Iranin iskujen kohteena olevia Persianlahden maita. Niiden ei pitäisi tehdä sitä miellyttääkseen Trumpia tai pelastaakseen häntä itse aiheuttamastaan pulasta, vaan siksi, että tässä konfliktissa Euroopan omat kriittiset edut ovat vaakalaudalla, he sanovat.
– Trumpin uhkailuretoriikkaan ei ole miellyttävää eikä kunniakasta vastata rakentavasti. Sellaisen tien löytäminen, joka vastaa Euroopan etuja ja välttää vahingon transatlanttisille suhteille, saattaa kuitenkin olla huonossa tilanteessa paras vaihtoehto, he painottavat.
Trumpin pitäisi Fleckin ja Friedin mielestä joka tapauksessa vähintään kiittää Ukrainaa ja kehottaa koko muuta Eurooppaa seuraamaan sen esimerkkiä parhaan kykynsä mukaan.