Tuhottujen talojen paikalle, joiden raunioiden alle ihmiset jäivät loukkuun, rakennetaan nyt uusia asuntoja. Kukaan ei järjestelmällisesti etsi kaupungin kuolleiden asukkaiden ruumiita. Paitsi heidän omaisensa, kertoo Slidstvo.info.
Ukrainalaiset sotavangit olivat mukana siviilien kaivamisessa haudasta. Yksi heistä oli merijalkaväen sotilas Serhiy Hrytsiv.
– Meidät vietiin ulos aamuneljältä tai -viideltä. Meidät jaettiin viiden hengen ryhmiin. Neljässä viikossa kaivoimme esiin noin 800 siviiliä, hän kertoo.
Hänen mukaansa ruumiita kaivettiin tuhoutuneiden talojen raunioista, pihoista, kasvimaista ja spontaanien hautapaikkojen alta. Kuolleiden joukossa oli lapsia ja vanhuksia. Monet kuolivat kranaattituleen, nälkään, kylmyyteen tai lääketieteellisen hoidon puutteeseen kaupungin piirityksen aikana.
– Tulituksen jälkeen ruumiita oli paljon palasina. Yritimme kaivaa ne kaikki esiin. Mutta joskus niihin ei vain päässyt käsin, ja miehittäjät olivat haluttomia käyttämään kalustoa. Meillä on esimerkiksi tietoa, että talon raunioiden alla täytyy olla kokonainen perhe, mutta löysimme vain yhden naisen ruumiin, loput olivat betonilaattojen alla. Viikko kului, ja näimme, että taloa kaivettiin jo raskaalla kalustolla, hän jatkaa.
Vangit vietiin myös Starokrymskoen hautausmaalle, jonne oli jo haudattu siviilejä. Siellä he näkivät kuolleiden omaisia, jotka vastustivat toistuvia kaivauksia. Tutkijat kertoivat omaisille, että hautaaminen oli edelleen Ukrainan hallinnon alaista, ja että heidän oli tarkistettava, oliko siviilejä tapettu. Kun ruumiita vietiin pois, miehittäjät numeroivat kuolleet, ja asiakirjat heitettiin usein takaisin kaivettuun juoksuhautaan.
– Näimme vartijoiden jakavan kaivamisen aikana löytämiään rahoja ja arvoesineitä, Hrytsiv muistelee.
Ruumiit laitettiin mustiin pusseihin, niille annettiin numerot ja vietiin ”väliaikaiseen” ruumishuoneeseen, joka oli pystytetty Metro-supermarketin parkkipaikalle.
Venäjän federaation tutkintakomitea myöntää virallisesti, että Mariupolissa kuolleiden siviilien ruumiit olivat ”kadonneet”, eivätkä hautapaikat aina olleet kirjattuina.
Osallistuttuaan ruumiiden kaivamiseen Venäjän turvallisuusjoukot alkoivat käyttää ukrainalaisia vankeja vastaajina tekaistuissa rikosoikeudenkäynneissä. Hrytsivin mukaan häntä ja muita vankeja kidutettiin ja pakotettiin allekirjoittamaan niin sanottu ”vilpitön tunnustus” Mariupolin siviilien surmaamisesta.
– Jos et halunnut allekirjoittaa ”vilpittömästi”-lausuntoa, vartijat lukitsivat sinut rangaistusselliin. Ennemmin tai myöhemmin, kolmen kuukauden kuluttua, kun terveytesi on jo äärirajoilla, allekirjoitat sen, Hrytsiv sanoo.
Venäläiset tuomitsivat Hrytsivin 27 vuodeksi vankeuteen tekaistujen terrorismi- ja ekstremismisyytteiden perusteella. Tuomiota lyhennettiin valituksen jälkeen 25 vuoteen.
Hän vietti kaksi ja puoli vuotta vankeudessa ja kesti lukuisia kidutuksia: sähköiskuja sukupuolielimiin, roikottamista jaloista, revittyjä kynsiä ja murtuneita kylkiluita. Siirron aikana ja ennen vankien vaihtoa kaikki tuomioiden kopiot takavarikoitiin.
Neljä vuotta Mariupolin miehityksen jälkeen kuolleiden perheet eivät vieläkään tiedä, minne heidän omaisensa on haudattu, eikä uhrien tarkkaa lukumäärää tiedetä.
Ukrainian POWs were forced to exhume civilians killed by Russia in Mariupol.
Marine Serhii Hrytsiv: “Over four weeks, we dug up around 800 civilian bodies.” Russia made prisoners clean up the crime scene — then blamed them for it, https://t.co/r8gusCuTv9 reports. 1/ pic.twitter.com/o7Ip7xOxaQ
— Tymofiy Mylovanov (@Mylovanov) February 6, 2026