Eurooppa kasvattaa rajusti puolustusmenojaan, mutta monet Keski-Euroopan maat kamppailevat nyt oleellisen kysymyksen kanssa: Mistä aseille saadaan värvättyä käyttäjiä? Asiasta kertoo The Times.
Saksan Bundeswehr on turvautunut värväyksessä sosiaalisen median voimaan. Asevoimien kanavalla panssarivaununkuljettaja Joshua Krebs ampuu vaunullaan laukauksia teknomusiikin saattelemana.
Krebs, joka tunnetaan myös lempinimellä ”Kinokersantti”, yrittää vakuuttaa saksalaisnuoria siitä, että asepalvelus on itse asiassa ”cool”. Hän esittelee videoillaan aseiden ja varusteiden lisäksi arkista elämää kasarmilla.
Euroopan suurimpana maana Saksaan kohdistuu isoja odotuksia. Toisen maailmansodan haamu kuitenkin kummittelee edelleen maan yllä, ja pitkään Saksa halusikin tukeutua puolustuksessa Yhdysvaltoihin. Lisäksi pasifistinen ajattelu virtaa vahvana maan laitavasemmistossa – ja Venäjän hyökkäyksen myötä myös laitaoikeistossa.
Tällä hetkellä Saksan asevoimissa palvelee 180 000 sotilasta. Puolustusministeri Boris Pistoriuksen mukaan heitä tarvittaisiin noin 50 000 – 60 000 lisää. Tavoite on kunnianhimoinen.
Liittokansleri Friedrich Merz on esittänyt ratkaisuksi yleistä asepalvelusta, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Pistoriuksen mukaan Saksassa ei olisi edes riittävästi kasarmeja tällaiseen. Yksi vaihtoehto olisi Pistoriuksen mukaan kyselylomakkeen lähettäminen kaikille nuorille, jonka jälkeen osa lomakkeen täyttäjistä kutsuttaisiin terveystarkastukseen. Sen läpäisseitä kannustettaisiin hakeutumaan asepalvelukseen.
German Council on Foreign Relations -ajatuspajan Aylin Matlén mukaan Saksa tuskin saavuttaa tavoitteitaan ilman jonkinlaista pakkoa. Ongelma on, että nuoret ovat kyselytutkimusten mukaan tiukasti pakkoa vastaan lähes kaikkialla Keski-Euroopassa. Pakollista asepalvelusta kannatetaan lähinnä vanhemmissa ikäluokissa.
Saksassa 18-29 -vuotiaiden parissa pakollisen asepalveluksen nettokannatus on -54 prosenttia. Italiassa luku on myös -54 prosenttia, Britanniassa -53 prosenttia, Unkarissa -44 prosenttia, Espanjassa -29 prosenttia ja Puolassa -18 prosenttia.
Unkarissa ja Espanjassa kaikki ikäluokat vastustavat pakollista asepalvelusta.
Ainoa valopilkku on Ranska. Se on ainoa maa, jossa pakollisen asepalveluksen nettokannatus on 18-29 -vuotiaiden parissa positiivinen, 10 prosenttia. Eläköityneen kenraalin Michel Yakovleffin mukaan tämä johtuu maan asevoimien hyvästä maineesta.
Samaa ei voi sanoa Saksasta.
– [Saksan armeija] menetti taisteluhenkensä noin 20 vuotta sitten, Yakovleff harmittelee.
Saksalaisen 24-vuotiaan insinööriopiskelijan Emilio Baxin kommentti tuntuukin tiivistävän monen saksalaisnuoren ajatusmaailman.
– En omalta osaltani tiedä, haluaisinko oikeastaan ottaa asetta ja mennä taistelemaan, Bax pohtii.
Keski-Euroopan maiden kannattaa ehkä katsoa pohjoisesta mallia pakolliselle asepalvelukselle. Esimerkiksi Ruotsi on onnistunut kasvattamaan asevelvollisuuden suosiota, ja joka vuosi maan armeijassa palvelee 9000 asevelvollista. Hallituksen mediakampanjat, joissa on painotettu Venäjän uhkaa ja esitelty armeijan kalustoa, ovat olleet avainasemassa.
– Ne saavat sinut innostuneeksi ja ajattelemaan, että haluan olla mukana puolustamassa vapautta. Maailma on rankka paikka, tiivistää 18-vuotias ruotsalaisnuori Leo.
Tanskan merivoimien upseeri ja puolustusanalyytikko Jens Wenzel muistuttaa, että Ruotsissa maanpuolustus koetaan velvollisuutena. Hän kuitenkin pohtii, että onko ruotsalaisessa kulttuurissa piirteitä, jotka estäisivät Ruotsin järjestelmän toimivuuden muualla Euroopassa.
Esille nousee myös Suomi, jossa maanpuolustus koetaan samalla lailla kansalaisvelvollisuutena.
– Asepalvelus nähdään normaalina osana suomalaisen miehen elämää, sanoo Ulkopoliittisen instituutin Matti Pesu.
– Isäsi on todennäköisesti käynyt sen läpi, ja niin on isoisäsikin. Se ei ole aina nautinnollista, mutta se on enemmän tai vähemmän isänmaallinen velvollisuus.
Nähtäväksi jää, pystyvätkö keskieurooppalaiset nuoret omaksumaan samanlaisen asenteen, vai kaatuvatko kaavailut asevoimien kasvattamisesta vastahakoisiin nuoriin.