Kiovassa aktivistit syyttävät kiinteistökehittäjiä historiallisten rakennusten purkamisesta kaupunginvaltuuston hiljaisella hyväksynnällä. Tiukimpien äänenpainojen mukaan kaupunki tuhoaa nyt ne rakennukset, joita Venäjä ei onnistunut tuhoamaan. Asiasta uutisoi The Guardian.
Vain yksi päivä Venäjän suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen puskutraktorit saapuivat aamuyöllä purkamaan erästä kiovlaaisrakennusta. Kun rakennussuojeluun keskittyvä kaupunginvaltuutettu Ksenia Semenova kysyi kiinteistökehittäjiltä perusteluita, hän sai erikoisen vastauksen.
– Kiinteistökehittäjät kertoivat minulle, että heistä se oli hyvä idea. Ihmiset olivat lähteneet Kiovasta, joten emme häiritsisi kenenkään arkea tai unta, Semenova kertoo.
Vastaavat kyseenalaiset purkamiset ovat jatkuneet näihin viikkoihin asti.
Elokuun alussa noin tunti ilmahälytyksen alkamisen jälkeen historiallisen Podilin kaupunginosan asukkaat kuulivat romahtamisääniä läheisestä talosta. Kun he nousivat väestönsuojista, he odottivat näkevänsä venäläisen ohjuksen aiheuttamia vahinkoja. Sen sijaan he näkivätkin kaksi kaivinkonetta purkamassa vuonna 1811 rakennettua historiallista kartanoa.
Parissa tunnissa jäljellä oli vain rauniokasa. Alueen asukkaat kokoontuivat myöhemmin sen juurelle. ”Sen, minkä venäläisohjukset säästävät, virkamiehet ja rakennuttajat tuhoavat”, luki erään osaanottajan kyltissä.
Kun Venäjän hyökkäys alkoi, kiinteistöjen hinnat Kiovassa laskivat. Sodan jatkuessa kaupunkiin on kuitenkin muuttanut paljon sotaa paenneita ihmisiä, ja uusille rakennuksille on nyt runsaasti kysyntää. Kiinteistökehittäjät etsivät uusia tontteja ja rakennuspaikkoja kissojen ja koirien kanssa.
Samaan aikaan Kiovassa on noussut esiin liike historiallisten rakennusten suojelemiseksi. Sitä ovat ruokkineet Venäjän väitteet, ettei Ukrainalla olisi historiaa.
– Kun Venäjä sanoi, ettemme ole oikea kansakunta eikä meillä ole oikeaa historiaa, kulttuuriperintömme suojelusta on tullut ihmisille yhä tärkeämpää, Semenova kertoo.
Kartanon purkamisesta syntynyt voimakas paheksunta johti lopulta siihen, että Kiovan pormestari Vitali Klytškon lupasi tutkia tapauksen perinpohjaisesti.
Rakennuksen omistaja Serhiy Bojartšukov taas latasi Youtubeen uhmakkaan videon, jossa hän esitteli papereita, jotka hänen mukaansa osoittavat hänen toimineen lain sallimissa rajoissa. Hän myös kertoi rakentavansa kartanon tilalle nelikerroksisen talon.
– Kyseessä ei ollut totaalinen purkaminen, vaan rajoitettu purkaminen osiin. Kellari ja yksi seinä ovat edelleen pystyssä, Bojartšukov kertoo.
Aktivistit eivät usko, että pormestarin lupaama tutkinta johtaa mihinkään. Heidän mukaansa kaupunki on jo vuosia sallinut historiallisten rakennusten purkamisen tai rapistumisen korjauskelvottomaan kuntoon.
Yksi aktivisteista on Ukrainan itärintamalla taistellut Oleh Symoroz, joka menetti sodassa molemmat jalkansa. Hänen mukaansa on raivostuttavaa, että kaupunkia tuhotaan sisältäpäin samaan aikaan, kun sitä puolustavat asukkaat ovat muualla sotimassa.
– Me taistelemme muualla Ukrainan puolesta, ja he käyttävät tätä tilaisuutena tuhota kaupungin, Symoroz manaa.
Toisaalla Kiovassa Tetianan talo joutui viime lokakuussa ohjusiskun kohteeksi. Iskussa kuoli neljä ihmistä ja talon rappukäytävä tuhoutui. Tetiana odotti, että rakennus korjattaisiin, mutta kolme päivää iskun jälkeen selvisi, että koko talo purettaisiin. Viranomaisten mukaan talo oli romahdusvaarassa.
Tatiana huomauttaa, että arvio talon kunnosta oli raportin mukaan tehty samana päivänä kuin ohjusisku.
– Missä kohtaa se olisi voitu tehdä? Aurinko laski kuuden jälkeen, jolloin palomiehet saivat palon sammutettua. Ulkonaliikkumiskielto alkoi yhdeksältä, Tatiana ihmettelee.
Kun talon asukkaat yrittivät perustaa asukasyhdistyksen vastustamaan purkamista, kaupungin virkamiehet hylkäsivät hakemuksen 15 kertaa erilaisiin teknisiin syihin vedoten. Tetiana uskookin, että kaupunki käyttää iskua tekosyynä rakennuksen purkamiseen.
– Valtuusto haluaa viimeistellä Venäjän tuhotyöt, Tetiana tiivistää.
Toistaiseksi rakennusta ei kuitenkaan ole vielä purettu. Tetianan mukaan se saattaa johtua siitä, ettei kaupunki odottanut niin suurta vastustusta talon asukkailta, joista suurin osa on ikäihmisiä.
– He eivät ottaneet huomioon, että talossa on edelleen nuoria, jotka päättivät taistella oikeuksiensa puolesta, Tetiana toteaa.