Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden korkeakoulun professori Greg Judin kirjoittaa The Atlantic-lehdessä, etteivät Jevgeni Prigozhinin juhannusviikonloppuista kapinaa edeltäneet lausunnot olleet improvisaatiota. Ne olivat tarkoin suunnattu Venäjän hallintoon ja sotamenestykseen tyytymättömille ihmisille.
– Hänen vetoomuksensa perustuvat venäläisen yhteiskunnan suuntausten ja mielialojen huolelliseen analyysiin. Analyysin tuloksena on yksi ainoa johtopäätös: Yhä useammat venäläiset ymmärtävät, että maa on ajautunut umpikujaan, Judin toteaa.
Hänen mukaansa Ukrainassa ei ole nähtävissä mitään tietä, joka johtaisi Venäjän voittoon. Vladimir Putinkin on tämän huomannut, ja siksi muuttaa jatkuvasti tarinaansa siitä, miten Venäjän voitto on väistämätön. Kiovan nopea ja helppo valtaaminen on vaihtunut lännen asetoimitusten päättymisen odotteluun.
– Monet olivat aikoinaan Venäjällä valmiita uskomaan Putinin satuihin, mutta vain harva voi nyt teeskennellä luottavansa, että onnellinen loppu on näköpiirissä. Pikemminkin tappio uhkaa, ja vaikka sen sanan julkinen käyttö on käytännössä kielletty, tulee se yhä useammin esiin yksityisissä keskusteluissa, Judin kirjoittaa.
– Kapinan aikana julkisuudessa esiintyessään Putin vihdoin vihjasi tappion todelliseen mahdollisuuteen ja vetosi avoimesti ”puukko selkään” -metaforaan, jota käytettiin Saksassa lietsomaan kaunaa sen hävittyä ensimmäisen maailmansodan.
Hän toteaa merkillepantavaksi sen, ettei Venäjän eliitti juuri vastustellut Prigozhinin kapinaa, vaan se pysyi hiljaa. Myöskään tavallista kansaa kapina ei hetkauttanut edes Donin Rostovissa, jonka kaduilla oli Wagnerin joukkoja.
– Moskovassa, jossa olin tuona lauantai-iltapäivänä, kaupungin kadut olivat aavemaisen tyhjiä, vaikka ulkonaliikkumiskieltoa tai evakuointia ei ollut julistettu. Julkisessa bussissa kuulin keskusteluja, joissa mainittiin kapina, mutta ei kovin tunteikkaasti. Moskovalaiset vaikuttivat rauhallisilta, aivan kuin tällainen olisi ollut jo kauan odotettavissa ja siihen suhtauduttaisiin välinpitämättömästi, Judin kertoo.
– Viikonlopun välienselvittelyn syvempi merkitys on sen sanaton tunnustaminen, että hyökkäyssota ja sen myötä koko Venäjä on ajautunut umpikujaan. Kenelläkään ei ole toimivaa suunnitelmaa, kaikki vastuu on delegoitu, ja presidentti jatkaa sitä, mikä ei selvästikään toimi, samalla kun hänen valtansa vähitellen rapautuu. Venäjä on tajuamassa, ettei se voi jatkaa näin.