Ranskan ulkoministeri Robert Schuman lausui Euroopan yhteisön syntysanat Pariisissa 9. toukokuuta 1950. Schumanin julistuksena myöhemmin tunnetussa puheessaan hän hahmotteli perustan Euroopan integraatiolle, joka käynnistyi hiilen ja teräksen tuotannon valvontana toisen maailmansodan raunioiden yhä savutessa.
”Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin.” Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, 9. toukokuuta 1950
Vuonna 1985 EU:n valtioiden ja hallitusten johtajat sopivat Milanon huippukokouksessa, että toukokuun 9. päivää juhlitaan Euroopan päivänä. Nykyisin Eurooppa-päivä symboloi Euroopan ohella myös Euroopan unionia yhdessä Euroopan lipun, hymnin, tunnuslauseen ja rahayksikön kanssa. Päivä on Euroopan ja EU:n vastine kansallispäivälle ja sitä juhlistetaan ympäri Eurooppaa lukuisin eri tavoin. Suomessa tavaksi ovat muodostuneet erilaiset Eurooppa-päivän kansanjuhlat: toritapahtumat, tanssi- ja musiikkiesitykset, seminaarit, kilpailut ja tietysti ruokakulttuurin juhliminen.
Eurooppa-päivä ei kuitenkaan ole Suomessa todellinen koko kansan juhlapäivä – jouluun ja juhannukseen päivää on turha verrata. Olemme kansakuntana vähän heikosti adoptoineet eurooppalaisen identiteetin omaksemme, vaikka enemmistö suomalaisista yleisesti ja merkittävä enemmistö suomalaisista nuorista mieltää itsensä eurooppalaisiksi. Tämä jättää meidät altiiksi populismin ruokkimalle naiiville EU- ja Eurooppa-kriittisyydelle, joka kumpuaa enemmän tunteesta kuin järjestä. Ehkä olemme unohtaneet Schumanin julistuksen yhden tärkeimmistä huomioista ja samalla hukanneet osan identiteettiä:
”Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan käytännön toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus.” Ranskan ulkoministeri Robert Schuman, 9. toukokuuta 1950
Miksi Suomi ei juhli edes kerran vuodessa?
Mielestäni Eurooppa ja Euroopan unioni eivät näy riittävästi suomalaisten arjessa ja juhlassa. Eurooppa-päivä on sisäministeriön muiden liputuspäivien joukossa yhtenä kolmestatoista vakiintuneesta liputuspäivästä, mutta kuinka usein Euroopan lippu liehuu siniristilipun rinnalla? Symbolien merkitystä ei kannata kiistää ja EU-symboliikka tuntuu olevan suorastaan pannassa tässä maassa.
Suomi on henkisesti saari suhteessa muuhun Eurooppaan. Itämeri ja Venäjä luovat henkisen (ja fyysisen) esteen suomalaisille ja etäännyttävät meidät muusta Euroopasta. Totean tämän puhtaasti uusmaalaisesta näkökulmasta, sillä pohjoisemmassa asuvat nauttivat toki maayhteydestä Ruotsiin ja Norjaan. Tunneli Helsingin ja Tallinnan välille voisi poistaa tämän henkisen rajoitteen suurelta osalta suomalaisista. Matka yöjunalla Berliiniin kelpaisi ainakin minulle!
Eurooppa ja EU ovat myös hyviä syyllisiä ongelmiin, joista osa on kansallisia, osa kansainvälisiä ja osa globaaleja. Kymmenen vuoden talouskriisi ja lama – EU:n vika. Turvattomuutta ja pakolaisia – Euroopastahan ne tulevat tai ainakaan muut EU-maat eivät kanna vastuitaan. Uusi laki – Brysselin byrokraatit kiusaavat taas suomalaisia.
Katsomme liian harvoin peiliin ja tunnustamme vastuumme ongelmistamme tai kyvyttömyytemme ratkaista niitä yksin. Tämä sama vika piilee valitettavan usein niin poliitikoissa, mediassa kuin ihan meissä tavallisissa tallaajissakin. ”Joku muu” on paitsi työpaikan suosituin työntekijä myös suomalaisten rakkain syyllinen yhteiskunnan epäkohtiin.
En kuitenkaan halua sortua liioitteluun. Enemmistö suomalaisista mieltää itsensä eurooppalaisiksi ja tuntee varmasti myös jonkinasteista lämpöä Eurooppaa ellei jopa Euroopan unionia kohtaan. Tämän hiljaisen enemmistön olisi kuitenkin syytä terästäytyä ja herätä puolustamaan intressejään. Vuonna 2019 Suomessa käydään todennäköisesti sekä eduskuntavaalit että europarlamenttivaalit ja molempien kansallisella tuloksella on valtava merkitys asemoitumisessamme Eurooppaan ja Euroopan unioniin. Suomi on myös vuoden 2019 jälkipuoliskon EU-puheenjohtajamaa tilanteessa, jossa vastavalittu Euroopan parlamentti ja komissio ovat juuri aloittamassa työskentelyään – meille tarjotaan ainutlaatuista mahdollisuutta määrittää Euroopan unionin narratiivia tuleville vuosille oman kautemme aikana.
Hiljaisen enemmistön on aika korottaa ääntään. Hyvä hetki tähän on Eurooppa-päivänä 9. toukokuuta, kun aurinko paistaa ja ympäri Eurooppaa miljoonat ihmiset juhlistavat yhteistä projektiamme ja sen saavutuksia. Juhlitaan!
Vuoden päästä teemme päätöksiä Euroopan ja Suomen tulevaisuudesta – toivottavasti silloin yhä suurempi joukko suomalaisia juhlistaa Eurooppa-päivää ylpeänä eurooppalaisuudestaan.
Hyvää Eurooppa-päivää 9.5. kaikille!
