Nykyaika ei kohtele puolueita arvostavasti. Pölhöpopulistinen puoluekritiikki on historiatonta, ikään kuin puolueiden arvostelussa oli jotakin uutta ja valaisevaa. Ei ole. Kaikki puoluekritiikki on jo sanottu, moneen kertaan. Säännönmukaisesti se tuottaa enemmän lämpöä kuin valoa.
Yhteiskunnallisten liikkeiden ja teknologian mahdollistamien osallistumiskanavien näkeminen puolueinstituution korvaavina areenoina on lapsellinen.
Puolueiden on väitetty muuttuneen alastomiksi vallan tavoittelijoiksi, joilla ei ole aatetta saati ohjelmaa. Näin onneton tilanne ei ole.
Demokraattisessa yhteiskunnassa puolueet eivät voi olla vain vallantavoittelijoita vailla ohjelmaa. Puolueet toimivat vaaleissa samanlaisessa kilpailutilanteessa kuin yritykset markkinoilla. Saadakseen tuotteensa kaupaksi yrittäjällä täytyy olla myytävänään tuotteita, joille löytyy ostovoimaista kysyntää. Jonkun pitää haluta ostaa yrittäjän olevia tuotteita.
Puolueella pitää olla tarjottavanaan kansalaisille jotakin omaleimaista, minkä takia äänestäjät haluavat äänestää juuri tätä puoluetta.
Poliittinen kilpailu eroaa yritysten välisestä markkinakilpailusta siten, että monipuoluejärjestelmässä puolueiden on pystyttävä vaalien jälkeen koalitioyhteistyöhön keskenään. Jos puolue erottautuu ohjelmallisesti jyrkästi muista puolueista saadakseen vaaleissa ääniä, sen on vaalien jälkeen vaikea löytää yhteistyökumppania.
Viime vuosikymmeninä on jatkuvasti väitetty, että puolueiden aika alkaa olla ohi. Väitetään, että puolueet edustavat menneisyyttä eikä niillä enää ole positiivista ja toteuttamiskelpoista ohjelmaa yhteiskunnan uudistamiseksi. Tämä on hölynpölyä.
Vaikka puoluetoiminta 1960- ja 1970-luvun kiihkeimmän yliaktiivisuuden puuskan jälkeen onkin laimentunut, selviytyy puoluejärjestelmä edelleenkin tärkeimmistä tehtävistään: puolueet jäsentävät edelleen politiikan päiväjärjestystä, puolustavat kannattajiensa etuja ja estävät viiteryhmänsä etujen loukkaamiset.
Vaikka puolueiden järjestötoiminta ei ole kovin aktiivista, edustuksellinen demokratia ei toimi ilman puolueita.
Edustuksellinen demokratia on puolueiden organisoimaa demokratiaa. Liikkuvat äänestäjät tekevät edustuksellisen demokratian responsiiviseksi, mutta puolueaktivistit pitävät järjestelmän toiminnassa.
Mikään ei ole helpompaa kuin arvostella puolueita vanhanaikaisuudesta ja jäykkyydestä.
Vaihtoehtoja puolueille osoittaneille on kuitenkin aina ollut sama kohtalo: ne ovat joutuneet naurunalaisiksi.
Ei puolueita voi korvata millään instat-hankkeilla ja pop-up-ryhmittymillä, kutsuttiinpa niitä sitten vaikka miten uusilla nimillä, vaikka moderneiksi toiminta-alustoiksi tai vuorovaikutteisiksi kohtaamiskentiksi.
Puolueet ovat välttämättömiä. Emme yksinkertaisesti tule toimeen ilman niitä.
Puolueet ovat valtavia suodattimia: ne syövät kaikki ideat ja ihmiset ja läpäisevät vain elinkelpoiset. Puolueet ovat koelaboratorioita uusille ajatuksille. Vain puolueet takaavat politiikan johdonmukaisuuden.
Yhteiskunnallisista liikkeistä ei ole puolueiden korvaajiksi.
