Lukemisen ja kirjojen merkityksestä on keskusteltu viime aikoina paljon. Entinen Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm herätteli Helsingin Sanomien kolumnissa viikko sitten suomalaisia ”kauniista itsepetoksestamme” eli myytistä suomalaisista himolukijoina.
Itse tulin kokeilleeksi tänä kesänä luku- ja ajattelulomaa. Laitoin somen ja suoratoistopalvelut tauolle ja pakkasin mm. yhteiskuntaa, viestintää ja taloutta käsitteleviä kirjoja roppakaupalla parin viikon mökkilomalle mukaan. Ja kieltämättä kirja päivässä tahti pisti pääkopassa ajatuksia liikkeelle. Ajattelin jakaa muutamia niistä teille.
Demos UK:n James Bartlettin kirja Radicals (2017) ja J.D. Vancen muistelmateos Hillbilly Elegy (2016) tarjovat kaksi erilaista näkökulmaa yhteiskunnan ja politiikan polarisaatioon. Siihen GAL-TAN-akseliin, joka tällä hetkellä määrittelee poliittisia suhdanteita.
Bartlett esittelee radikaaleja, valtavirran ulkopuolella toimivia liikkeitä, kuten transhumanismin, suoran toiminnan ilmastoaktivismin, anarkokapitalismin, vapaan rakkauden ekoyhteisöt tai tajunnan laajentaminen psilosybiinisienten voimalla. Politiikasta mukana ovat islamiloitumista vastustava Pegida ja Italian viiden tähden liike. Bartlettin teoksen viisaus lepää hänen kyvyssään heittäytyä elämään muutosta hakevien elämää ja sitä kautta tuoda esiin heidän motiivejaan. Elämme aikaa, jossa on tärkeää ymmärtää toisten näkökulma eikä vain toistaa omaa totuuttamme. Bartlett on huolissaan siitä, kuinka vähän valtavirran poliittiset liikkeet ovat kiinni tulevaisuuden teemoissa. Kuinka ohutta niiden edustama radikalismi tässä ajassa on.
Toisten näkymättömyys tulee selkeästi esiin J.D. Vancen muistelmissa varttumisesta punaniskana Yhdysvaltain ruostevyöhykkeellä. Yhden tehtaan kaupunkien alasajo, rikkinäiset kodit, huumeiden ja päihteiden käyttö antavat heikot valmiudet toimia yhteiskunnassa tai työelämässä. Vance pelastautuu lopulta isovanhempien tuen ja merijalkaväen opettaman elämänhallinnan kautta Yaleen ja ylempään keskiluokkaan. Vance on ennen kaikkea huolissaan siitä, että väärä ymmärrys taantuvien alueiden tilanteesta johtaa väärien ratkaisujen tuputtamiseen, jotka edelleen syventävät syrjäytymistä ja tekevät poliittisten helppoheikkien tunnepohjaisesta retoriikasta annettuine vihollisineen houkuttelevaa. Vance ei osaa perätä ratkaisuja yhteiskunnalta. Vaikuttaa siltä, että tie pelastukseen on hänestä ennen kaikkea henkilökohtaisten valintojen takana.
Al Ramadanin ja kumppaneiden Play Bigger (2016) käsittelee kategoriakuninkaita – yrityksiä, jotka määrittelevät oman kategoriansa ja ponkaisevat sitä kautta valtaisaan menestykseen. Konsulttien kirjoittama teos on käytännön opaskirja oman kategorian määrittelemiseen ja siihen, kuinka johtajuus osoitetaan. Heidän tärkein ohjeensa on se, että pelkästään pyrkimällä olemaan parempi kuin markkinajohtaja ei pitkälle pötkitä. Kaiken avain on siinä, että pystyy osoittamaan olemaan erilainen. Tässä uskoakseni piilee myös haaste GAL-TAN:n ääripäiden väliin puserruksiin jääneelle poliittisen keskustan liikkeille. Ei pidä yrittää olla parempi kuin ääripäät. Se kun ei tule onnistumaan. Menestyminen edellyttää sitä, että pitää luoda oma erityinen kategoria, jota hallita. Toki se ei ole helppoa.
Lukulomani kirjoista yksi iso esille nouseva kokonaisuus oli johtaminen ja uudistumisen dynamiikka. On mielenkiintoista, kuinka paljon yksilökeskeinen kulttuurimme nostaa toistuvasti esiin yksilöitä, kun menestys on kuitenkin aina lopulta oikeiden tiimien ja sopivan organisaatiokulttuurin ansiota.
Tieteessä läpimurrot syntyvät yleensä erilaisten ajatusten ja tieteellisten totuuksien vuorovaikutuksessa. Charles Darwinin toi Galáopagossaarille geologia, ei idea evoluutiosta (ks. Steven Johnsonin Where Good Ideas Come from, 2010). Safi Bahcallin Loonshots (2019) tuo esiin organisaatioiden urautumisen vaarallisuuden. Menestystä haetaan toistamalla vanhaa menestysreseptiä yhä uudelleen eikä uutta luoville ”hullutuksille” anneta niiden edellyttämää tilaisuutta. Yksilöt voivat jäädä niissä vuosikymmeniksi jumiin. Ratkaisuna on kahden organisaation duaalimalli, jossa eri osien kesken vallitsee dynaaminen tasapaino: nollassa asteessa osa vesimolekyyleistä on jäätä, osa nestettä.
Lukuloma – altistuminen useille erilaisille näkökulmille lyhyen ajan sisällä – on erinomainen tapa usuttaa aivojen 86 miljardia hermosolut solmimaan uusia yhteyksiä eli synnyttämään uusia ajatuksia. Microsoftin perustaja Bill Gates pakkaa laukkuunsa kasan kirjoja ja erakoituu viikoksi lukemaan ja ajattelemaan kaksi kertaa vuodessa. Hän julkaisee blogissaan omat kirjasuosituksensa kesälle ja talvelle. Kesän 2019 viiden kirjan tärppilistaa, mm. Jared Diamondin Upheaval, esittelevää YouTube-videota on katsottu lähes 430 000 kertaa.
Suosittelen lukulomaa lämmöllä. Vaarana on toki se, että saa uusia ajatuksia.
