Kobani on vapautettu Isisin ikeen alta, mutta kaupungin pelastuksen hinta oli sen tuho. Miltei yhtään rakennusta ei ole säilynyt pystyssä ja säilyneistäkin puuttuu ovia, ikkunoita ja kokonaisia seiniä. Maa on täynnä kivimurskaa, teräksen paloja, luoteja ja hylsyjä. Kuolleiden Isis-terroristien mätänevät ruumiit lojuvat siinä mihin ovat sattuneet kaatumaan.
– Taistelu ei ole vielä ohitse. Meidän kylämme taistelevat vielä ja työmme loppuu vasta, kun maaseutukin on vapaa, sanoo Anwar Muslim, entinen lakimies ja nykyinen Kobanin kaunpunginjohtaja. Hän ei poistunut kaupungista koko taistelun aikana ja on jo tuonut vaimonsa ja lapsensa mukanaan leiriin hävityksen keskelle.
– Me täällä Kobanissa olemme etulinjassa, taistelemme terroristeja vastaan koko maailman ihmisten puolesta. Tämä hävitys on vapauden hinta, hän jatkaa.
Kobanin kymmenet tuhannet asukkaat ovat paenneet taisteluita Turkin rajalle pakolaisleireihin. Kobanin vapauttamisen jälkeen he ovat alkaneet haaveilla paluusta kotikaupunkiinsa, mutta paluu tuskin on mahdollinen vielä kuukausiin: monilla ei ole enää kotia jäljellä ja kaupunki on vielä aivan liian vaarallinen ja epähygieeninen.
– Tiedämme, että ihmiset toivoisivat meidän tuovan heidät takaisin tänne, mutta emme me vielä voi. Täällä on ruumiiden takia tauteja, eikä minkäänlaisia palveluja ole saatavilla, Anwar Muslin selittää.
Myös turkkilaiset viranomaiset varoittavat ihmisiä palaamasta vielä Kobaniin, sillä Isisin joukot ovat edelleen vain 10 kilometrin päässä kaupungista.
Kurditaistelijat suhtautuvat odottamattomaan voittoonsa ristiriitaisesti: he iloitsevat voitosta, mutta surevat sen hintaa.
– Me olemme niin onnellisia, aivan kuin lentäisimme ilman halki. Aivan kuin Jumala olisi juuri luonut meidät uudestaan. Mutta me emme voi juhlia, kun meillä on niin paljon marttyyreja, kuvailee Mahir Hamid.
Anwar Muslin on järjestänyt arkkitehdeistä, lääkäreistä, lakimiehistä, insinööreistä ja muista asiantuntijoista koostuvan työryhmän, jonka tehtävänä on suunnitella Kobanin puhdistamista ja uudelleenrakentamista. Tehtävä voi viedä vuosia, jopa vuosikymmeniä.
– Täällä on laukeamattomia kranaatteja, ohjuksia ja pommeja ja ehkä muitakin räjähtäviä ansoja, joita terroristit ovat jättäneet tänne siviilien varalle, kommentoi Kobanin varakaupunginjohtaja Idriss Nassan.
– Ei ole ruokaa, ei lääkkeitä, ei lapsille maitoa. Jos ihmiset tulisivat takaisin nyt, siitä syntyisi vain humanitaarinen kriisi.
Kaupungin tuhot ovat niin pahoja, että on ollut keskustelua siitä, pitäisikö Kobani rakentaa uudelleen kokonaan eri paikkaan.
– Valitettavasti kaupunki on tuhoutunut, mutta ihmisillä on muistoja täällä ja tämä on meidän maamme. Emme me halua muuttaa minnekään täältä, sanoo Nassan.
Osa kobanilaisista on kuitenkin päättänyt palata kotikaupunkiinsa heti varoituksista huolimatta.
– Olin Turkissa kuukausia, mutta se tuntui vuosilta. Otan perheeni mukaani ja palaan Kobaniin. Jos me kuolemme siellä, niin olkoon sitten niin, sanoo Fatima, joka on kyllästynyt nukkumaan pakolaisena kaupan lattialla turkkilaisessa rajakaupungissa.
Kurditaistelijoiden kokkina työskentelevä Azad palasi kaupunkiin kuukausi sitten mukanaan vaimonsa ja 10-kuukautinen poikansa. Azadin perheen koti säilyi taisteluissa lähes vahingoittumattomana.
– Vauva on jo tottunut taistelun ääniin. Vaimoni pelkäsi aluksi, mutta nyt hänkin on jo tottunut. Olemme pahoillamme hävityksestä, mutta iloisia, että Isis on häädetty. Ainakin olemme saavuttaneet sen, kommentoi Azad.
