Naief Abazid, 14, kikatteli spraymaalipurkki kädessään al-Baninin poikakoulun rehtorin ikkunan alla Syyrian Daraassa. Päivä oli helmikuun 16. vuonna 2011 ja Naief oli ystävineen ryhtymässä tekoon, joka sytyttäisi koko maankolkan liekkeihin.
Kanadalainen Globe and Mail kertoo Naief Abazidin ja hänen ystäviensä uskomattoman tarinan tästä löytyvässä reportaasissaan. Lehti vertaa teinipoikien piirtämää tekstiä ensimmäisen maailmansodan sytyttäneisiin Sarajevon laukauksiin.
Vanhemmat pojat olivat sinä helmikuun päivänä onnistuneet suostuttelemaan Naiefin maalaamaan graffitin koulunsa seinään. Hän päätti loukata presidenttiä. Se saisi vanhemmat pojat nauramaan.
”Tohtori Bashar al-Assad, seuraavaksi on sinun vuorosi”, Naief Abazid kirjoitti.
Uhmakas viesti toi heti mieleen Tunisiassa ja Egyptissä vallankumouksiin johtaneet arabikevään protestit.
– Se oli ihan pöhköä. Olin pelkkä lapsi, enkä tiennyt, mitä tein, Eurooppaan paennut Abazid kertoo McDonald’s ravintolassa Itävallan Wienissä.
Naief Abazidin graffiti herätti valtavasti huomiota. Eräs sen saman iltana nähnyt naapuruston asukas kuvaa pientä protestia ”räjähdykseksi”.
Kapinan keskus
Graffititapaus teki lähellä Jordanian rajaa sijaitsevasta Daraasta Syyrian kapinaliikkeen keskustan. Naief Abazid kertoo ymmärtäneensä tekonsa vakavuuden, kun Bashar al-Assadin pelätty salainen poliisi otti hänet kiinni.
Graffitin maalausta seuraavana päivänä Abazid kuulutettiin rehtorin kansliaan. Siellä häntä odotti latakialaisittain puhuva mies, joka kertoi olevansa Syyrian opetusministeriöistä. Latakia on Bashar al-Assadin kotiseutua.
Tässä vaiheessa nuorukainen oli tietämättään jo Assadin turvallisuuspalvelun mukhabaratin halussa. ”Opetusministeriön” mies talutti Naief Abazidin ulkona odottaneeseen autoon. Siellä hänet pantiin käsirautoihin ja istutettiin kolmen miehen seuraan.
– He olivat kovakouraisia. Minua hakattiin, läpsittiin ja lyötiin kyynärpäillä.
Naief Abazid nostettiin käsistään roikkumaan kattoon paikallisen mukhabaratin tiloissa. Sitten turvallisuuspalvelun miehet alkoivat ruoskia laihaa 14-vuotiasta raskailla kaapeleilla.
Hän kertoo laskeneensa ainakin 40 iskua. Välillä poika survottiin autonrenkaan sisään ja häntä paiskottiin pitkin seiniä ja käytäviä.
Naief Abazid vietti seuraavat kymmenen päivää sellissä, jonka pituus oli puolitoista metriä ja leveys puoli metriä. Hänet haettiin takaisin kidutettavaksi tunnin välein. Välillä hän sai kokea rengaskäsittelyn ja välillä taas ruoskinnan.
– Toistelin, etten ymmärrä. He vain vastasivat, että tulen kyllä ymmärtämään.
Abazid tunnusti tehneensä graffitin Bashar al-Assadista. Se ei kuitenkaan riittänyt. Kiduttajat halusivat nimiä.
Lopulta hän kertoi viiden hänen seurassaan kohtalokkaana iltana olleen pojan nimet. Heidät pidätettiin hieman myöhemmin ja altistettiin samalle kidutukselle. Seurasi lisää ilmiantoja. Lopulta mukhabaratilla oli hallussaan 22 muuta nuorta. Heistä enää kymmenkunta on Syyriassa ja ainakin kolme on saanut surmansa.
Naief Abazid ja 22 muuta daraalaispoikaa vietiin kidutuksen ja ilmiantojen jälkeen kotikaupungistaan Suwaydaan ja edelleen mukhabaratin pelättyyn päämajaan Damaskoksessa.
– He, jotka tulevat tänne, ovat kateissa. He, jotka poistuvat täältä, ovat uudestaan syntyneitä, Abazid muistelee kidutusvankilan seinällä ollutta kylttiä.
Kidutus jatkui Damaskoksessa. Naief Abazid oli peloissaan ja yksin. Hän muistaa tavanneensa iäkkään vangin, joka oli menettänyt järkensä ja puhui siansaksaa. Toiset vangit kertoivat, etteivät edes vartijat enää tienneet, koska mies oli pidätetty ja miksi. Hän pelkäsi kokevansa saman kohtalon.
Daraassa kyti kuitenkin poikien tietämättä samaan aikaan kapinaliike. Kaupungin asukkaat olivat valmiita sietämään paljon. Parinkymmenen nuorukaisen kaappaaminen oli kuitenkin liikaa.
Liian myöhäistä
Naief Abazidin graffitin ajoitus oli täydellinen. Helmikuun 17. tunnettiin Libyassa ”raivon päivänä”. Silloin poliisi surmasi Muammar Gaddafia vastustaneita arabikevään mielenosoittajia. Sama toistui seuraavana päivänä mielenosoituksen uhrien hautajaisissa ja Libyan vallankumous luisui nopeasti sisällissodaksi.
Samana helmikuun päivänä osoitettiin mieltä myös Syyrian Damaskoksessa. Pienimuotoinen mielenosoitus päättyi rauhallisesti. Syyrian hallinto lupasi sitä seuraavina viikkona useita uudistuksia ja väläytti jopa maassa vuodesta 1963 vallinneen poikkeustilan lopettamista.
Poliittiset lupaukset kansalaisoikeuksien parantamisesta tulivat kuitenkin liian myöhään Daraan asukkaille, jotka muuttuivat yhä kärsimättömämmiksi poikien vankeuden venyessä päivistä viikoiksi.
Paikallinen delegaatio sai lopulta tavata hallinnon turvallisuusviranomaisia Daraassa johtaneen Atef Najibin. Hän on Bashar al-Assadin serkku.
Najib oli säikähtänyt Libyan tapahtumia ja järjestänyt kaupunkiin useita turvallisuuspalvelun tarkastuspisteitä jo ennen Naief Abazidin graffitia.
Atef Najibin vastaus huolestuneille kaupunkilaisille oli viimeinen pisara.
– Najib käski ihmisiä unohtamaan lapsensa. ”Hankkikaa uusia lapsia. Jos ette pysty siihen, lähettäkää vaimonne meille ja saamme heidät raskaaksi”, Ahmad Abazid kertoo Najibin sanoneen delegaatiolle.
Ahmad Abazid on kaukaista sukua Naief Abazidille. Ahmad pyöritti ennen sisällissotaa jalokiviliikettä Daraassa. Nyt hän elää pakolaisena Ruotsissa.
Kansan raivo kiehui yli maaliskuun puolivälissä. Daraalaiset kerääntyivät Omarin moskeijan edustalle ”Daraan raivon päivänä” tunnettuun mielenosoitukseen. Sieltä väki marssi Atef Najibin ja turvallisuuspalvelun toimiston edustalle vaatimaan 23 pojan ja muiden poliittisten vankien vapautusta.
Paikalla olleen 18-vuotiaan Abu Fuadin mukaan Daraan asukkaat halusivat vain eroon Najibista. Silloin ei vielä puhuttu presidentin kaatamisesta. Moni muisti, miten Assadin hallinto reagoi uhattuna.
Bashar al-Assadin isä Hafez al-Assad kukisti vuonna 1982 verisesti sunnimuslimien kapinan Haman kaupungissa. Yli 10 000 ihmistä sai surmansa, kun hallinnon tankit ja lentokoneet moukaroivat valtaosan kaupungista maan tasalle.
Vastaus Daraan mielenosoitukseen oli niin ikään väkivaltainen. Turvallisuuspalvelun tarkka-ampujat avasivat tulen kiviä heitelleitä mielensoittajia kohti ja kaksi sai surmansa.
Tapahtumat olivat kuin Libyasta. Sisällissodan ensimmäisten uhrien hautajaiskulkue päättyi poliisin luoteihin. Sitä seurasi lisää hautajaiskulkueita ja lisää luoteja.
Bashar al-Assadin hallinto yritti purkaa tilanteen vapauttamalla 23 daraalaispoikaa Damaskoksen vankilasta. Pojille kerrottiin armahduksesta ja heidät vietiin bussilla Daraan mukhabaratin päämajaan. Vasta siellä he saivat tietää kotikaupunkinsa tapahtumista. Paikallisessa vankilassa oli monia mielenosoituksissa pidätettyjä.
Sukulaiset veivät pojat Omarin moskeijalle. Koko kaupunki oli virrannut kaduille ottamaan heitä vastaan.
– Se oli kuin hääjuhla. En ymmärtänyt, miksi meitä kutsuttiin sankareiksi. Halusin vain mennä kotiin äitini luokse, Naief Abazid muistelee.
Daraalaisten vuosikymmenien pelko oli muuttunut raivoksi.
Sota
Daraan mielenosoittajat polttivat kaupungin Baath-puolueen rakennuksen samana päivänä, kun pojat vapautettiin. Väkivaltaiset mielenosoitukset levisivät ympäri maata ja niistä tuli liki päivittäisiä Damaskoksessa, Homsissa, Hamassa ja jopa al-Assadin kotiseuduilla Latakiassa.
Syyrian hallinto vastasi protesteihin raa’alla voimalla ja uhriluvut kasvoivat. Daraassa turvallisuuspalvelu iski Omarin moskeijaan maaliskuun 23. päivänä. Verilöylyssä sai surmansa ainakin 37 ihmistä.
Huhtikuun 1. päivänä mielenosoittajat rynnistivät kaupungin keskusaukiolle ja kävivät käsiksi Hafez al-Assadin patsaaseen. Se kaatui yllättävän helposti. Väkijoukon riemu katkesi taas sotilaiden luoteihin.
Pian Bashar al-Assad lähetti tankkinsa saartamaan Daraa. Ajatuksena oli eristää kaupunki muusta Syyriasta ja estää kumoushengen leviäminen. Daraalaiset olivat kuitenkin valmiina. Jordaniasta oli salakuljetettu rynnäkkökiväärejä ja moni Syyrian armeijaan kuulunut sunnisotilas loikkasi kapinallisten puolelle. Myöhemmin he muodostivat Vapaan Syyrian armeijana (FSA) tunnetun kapinallisryhmittymän.
– Jos hallinto olisi toiminut toisin, jos he olisivat kohdelleet kansaa hyvin, ei mitään tästä olisi ehkä tapahtunut. Olemme nyt tässä sen takia, miten he toimivat vuonna 2011, Ahmad Abazid pohtii.
Daraan kierrettä oli mahdoton pysäyttää. Mitä enemmän armeija pidätti väkeä, sitä kovemmin yhä paremmin aseistetut kapinalliset taistelivat vastaan. Syyrian sisällissota oli alkanut.
Naief Abazid ei liittynyt kapinallisjoukkoihin. Hän jatkoi kuitenkin hallintoa vastustavien graffitien tekemistä. Nuorukaisen rooli kansannousun alussa takasi hänelle myös paikan asuinalueensa ”vallankumouskomiteassa”. Siellä suunniteltiin mielenosoituksia Bashar al-Assadia vastaan.
– Elimme jatkuvasti siinä toivossa, että Assad olisi poissa tällä viikolla tai ainakin seuraavalla. Vuoden kuluttua tätä toivoa ei enää ollut, Abazid sanoo.
Hän joutui pakenemaan ensimmäistä kertaa kotimaastaan, kun Syyrian armeija perusti valvontapisteen aivan Abazidien kotitalon edustalle. Eräänä päivänä yksi sotilaista kohotti rynnäkkökiväärinsä ja yritti ampua Naiefin. Luoti lävisti hänen vasemman hauiksensa.
Naief Abazid juoksi hädissään kaduilla kunnes törmäsi kapinallisryhmään. Seuraavana päivänä hänet salakuljetettiin Jordaniaan.
Loppua ei näy
Syyrian sisällissota on vaatinut jo arviolta 470 000 henkeä ja miljoonat ihmiset on ajettu kodeistaan. Sekava tilanne on avannut tilaa äärijärjestöille.
Lukuisien kapinallisryhmittymien ja Syyrian hallinnon sotatantereella taistelevat niin ISIS kuin monet muutkin jihadistiset järjestöt.
Yhdysvaltojen johtama länsikoalitio pommittaa ISIS:tä, vastustaa Assadia poliittisesti ja enemmän tai vähemmän tukee kapinallisia. Venäjä puolestaan pyrkii turvaamaan Assadin otteen vallankahvasta ja iskee erottelematta kaikkia kapinallisia vastaan. Myös Iran tukee Assadia.
Turkki väittää taistelevansa ISIS:tä ja Syyrian hallintoa vastaan, mutta surmaa pääasiassa rajaseutunsa kurdeja.
Sodan osapuolet ampuvat usein harhaan, ja laskun maksavat siviilit. Kaikki tulitaukoyritykset ovat epäonnistuneet eikä Syyrian väkivaltaisuuksille näy loppua.
