Pohjois-Korealla on oma vastineensa Internetille, kertoo uutissivusto Fast Company. Nimellä Kwangmyong (”Kirkas”) kulkeva tietoverkko ei kuitenkaan ole yhteydessä ulkomaailmaan ja sen käyttö on rajattu tarkalleen maan rajojen sisäpuolelle. Edes ulkomaiset vieraat eivät verkkoa saa käyttää.
Kwangmyongissa on arviolta 1000–5000 nettisivua, joiden sisältö koostuu pääasiassa uutispropagandasta, koulutusmateriaalista ja skannatuista arkistoista. Lisäksi siitä löytyy esikuvansa tapaan hakukone, uutisryhmiä ja jopa sähköpostin tapainen viestintäjärjestelmä.
Omista palvelimista tai nettisivuista on kuitenkin turha haaveilla, sillä tietoverkko on vahvasti keskushallinnon käsissä. Tämä näkyy myös käyttökokemuksessa kaikkialla. Esimerkiksi kaikki maininnat maan nykyisestä johtajasta Kim Jong-unista tai hänen edeltäjistään kirjoitetaan teksteissä 20 prosenttia tavallista isommalla fontilla.
Teoriassa tietoverkko on kaikkien pohjoiskorealaisten käytettävissä. Keskivertokansalaiselle Kwangmyongia ei kuitenkaan käytännössä ole olemassa. Alle kymmenen prosenttia väestöstä uskotaan koskaan käyttäneen tietoverkkoa ja ylipäätään tietokoneen käyttöä pääkaupunki Pjongjangin ulkopuolella ei juurikaan tunneta.
